<HOME

Kesä 2013: Saariselkä - Ivalojoki - Pulju - Ounasjoki - Hetta

Tämä on matkan aikana omaksi ilokseni kirjoittamani päiväkirja lähestulkoon siinä muodossa, missä sen kirjoitin. En ole sitä liiemmin editoinut, sensuroinut, täydentänyt, täsmentänyt, lisännyt kartta- tai kuvalinkkejä tms, enkä aiokaan niin tehdä. Ulkopuoliselle aivan kaikki ei siis välttämättä aukene. Paikannimien oikeinkirjoituksen olen parhaani mukaan yrittänyt tarkistaa, joten reitin kulun pystyy ehkä jotenkin kartasta päättelemään, jos kiinnostaa. Retken valokuvagalleria on täällä.

No, I do not intend to translate this to English.

TO 18.7.2013: Lähtöpäivä

Liukenin töistä rinkka selässä neljän maissa rautatieasemalle, jonne Katjakin kohta ilmestyi. Juotiin olutta ja pelattiin Fjordsia kunnes oli aika alkaa stressata junaan ehtimistä. Hyvästeltiin ja hyppä - noniin, ensimmäinen kynä hajosi, hyvin alkaa. Ja housujen taskustakin irtosi nappi. Siis. Hyvästeltiin ja hyppäsin junaan. Melko tyhjää, silti vieressäni istui joku (joka myöhemmin oli siirtynyt tyhjään penkkiin nukkumaan). Ravintolavaunussa oli vielä kello 20 aikaan kauhea möykkä. Siirryin omalle paikalleni nukkumaan.

PE 19.7.2013: Erämaahan

Aamulla ravintolavaunun emäntä povasi aika hyvää säätä minulle yr.no -sääpalvelusta. Toimii kuulemma paremmin kuin suomalaiset ennusteet. Perillä en siis ottanut sadetakkia mukaan kaupungille. Kävin juttelemassa puukoista matkamuistomyymälässä ja katselin sopivaa mallia Katjalle. Lupasin palata asiaan kuukauden päästä. Vanhassa paikassa pizza oli TAAS liian iso syötäväksi! Millainenkohan niiden jättipizzansa olisi! Kello 11:45 bussilla lähdin Saariselälle. Matkalla näkyi useita hillanpoimijoita! Ja satoi pari lyhyttä sadekuuroa. Iltis lupaa myös pilvipoutaa lähipäiviksi. Perillä jäin pois Kuukkelin pysäkillä, kävin vielä vessassa ja lähdin polun päälle. Yritin seurailla polkuja, jotka lähtivät krossiradan vierestä, mutta tietysti päädyin väärälle polulle ja väärään suuntaan virtaavalle purolle. No en kauas oikeasta. Tolosjoen olisi ehkä saanut saapasteltua yli, mutta käytin varalta sandaaleja. Vastarannalta löytyi oikea polku, joka toi suoraan tulistelutuvalle. Pikku-Harrijoki siinä lukee. Kotakeittiö, senänreunuspenkeillä nukkuisi ainakin neljä, vaikka kapeathan ne ovat. Tai ainakin viisi, helposti. Purossa 50 metrin päässä on hyvä vesi, liiterissä hyviä isoja halkoja ja hyvä saha ja kirves. Lampi on matala, en yritä kalastaa. Jokea ylävirtaan sen eteläpuolella menee tukeva mönginura, sääli että huonoon suuntaan minun kannaltani. Lakkasoita ei ole lähistöllä ja Kulmakuruun, liki 10 km edestakaisin yhteensä, en tähän hätään lähde. Hiljaista on, vaikka välillä kuvittelenkin näkeväni jonkun pään ikkunasta, vielä ne ovat aina olleet oksia tms. Ja ei juurikaan itikoita! Ennen Tolosjokea matkalla näkyi muutamissa mäentörmissä kaivauskuoppia, ja yhden ympärillä ihan narut ja lähellä laavukangasteltta. Etsiikö joku onnenonkija täältä kultaa, vai ovatko järjestettyä ohjelmaa turisteille? Pilvipoutaa pitelee yhä kello 20:30 ja tosi valoisaa näin aikaisessa vaiheessa vuotta.

LA 20.7.2013: Pahaojalle

Yöllä vissiin vihmoi vettä, kun tuvan edustan kivet olivat kosteat, maa ei kuitenkaan märkä. Lähdin Harrimorostojen yli kohti maantietä Härkäselän tienoilla. Helppokulkuista maastoa, mitä nyt välillä märät pikkukoivupuskat vähän ärsyttivät. Joka paikassa on maa täynnä polttopuuta—kaatunutta keloa ja juurakoita. Kelpaisi telttailla näillä säillä. Maantieltä sain liftin VIIDENNESTÄ autosta, jossa isä ja poika olivat matkalla melomaan Ivalojoelle, kanootti katolla. Auto täynnä roinaa sikin sokin, mutta saivat ängettyä minut ja rinkkani sekaan. Jäin Pahaojantien risteyksessä pois ja kävin pullamunkilla ja kahvilla kioskissa, joka oli avoinna. Oikein sekatavarakauppa pikemminkin! Kaikenlaisia elintarvikkeita. Talsin sitten Moberginojalle, jonka tieviitassa luki vain VARAUSTUPA, mutta oli siellä upea piktoreski autiotupakin. Molemmin puolin ylä- ja alavirtaan oli aktiiviset valtaukset. Laitoin sopat risukeittimellä takassa, kun siinä ei ollut koukkua tai ritilää pakille. Aika hyvin kylmä hormi veti savuja pois. Upea tupa yöpyä, ja jalat aika poikki, mutta lähdin silti eteenpäin. Pahaojan parkkipaikalla oli useita autoja, ja ennen kämppää näin jokivarressa saman (?) punaisen pakun, joka EI ollut ottanut minua kyytiin maantiellä. Varaustuvassa on nuori pariskunta ja pihassa palloili vanha gubbe valokuvaamassa. Autiotupa (vielä) tyhjillään. Kaksi vähän lyhyehköä kerrossänkyä, muurattu takka, ja rakoja lattiassa—ei pitäisi hyttysiä poissa, jos niitä olisi. Sää on ollut siisti pilvipouta koko päivän, välillä aurinkokin paistoi. Harrimorostojen lounaispuolella rinteen allakin kännykkä näytti yhtä palkkia ja QSO kulki. Kun tämä kolmikko (heitä olikin kolme, ja kameragubbe, joka lähti veke) lähti kalaan, sain ihan yksin laittaa lettuja ja ihmetellä lähiseutua. Rakennukset ovat sitten vanhoja, infotaulun mukaan. Savusauna ei liene järin lämmin, koska ikkunasta puuttuu lasi. Kuuluneeko samaan dilliiin varaustuvan kanssa, tuskin. Rannassa on pieni maalattiainen puulaavu, mutta limilautakatto ei näytä vesitiiviiltä. Kelvannee siinä silti kalaa paistella. Vähän alavirtaan, sillan jälkeen, on kultaryntäyksen aikaan hankittu mutta käyttämättä jäänyt höyrykone, pitkään sateessa ruostunut, mutta nyt museoitu katoksen alle. Paikka on kaikkiaan nätti, ylhäältä mäeltä kelpaa mulkoilla jokea, ja sää on edelleen mitä loistavin.

SU 21.7.2013: Ivalojoelle

Aamulla vihmoi vettä, sitten yltyi ihan oikeaksi sateeksi. Keittelin teen jälleen takassa keittimellä ja hakejätteellä, tämä ei savuttanut sisään lainkaan. Illallisten lettujen jämät maaruun ja rinkkaa pakkaamaan. Kalaporukka sillä välin lähti autolleen, olivat menossa Karesuvantoon kalastamaan lisää. Kun itse olin lähtövalmis, oli sade loppunut. Aikani ähelsin Kultalan polkua gorevaatteissa, mutta kuorin ne vähitellen pois. Käännyin noin 4 km jälkeen kohti Kyläjokea. Maasto oli pääosin helpoa kulkea ja purot hyppäsi yli. Isojen soiden reunat löytyi helposti, ja niitä oli helppo seurailla. Myös hillan makuun pääsi! Aika harvassa niitä vaan on, ja osin vielä raakojakin. WTF vuosituhannen hillasato??? En ryhtynyt lounaalle matkan varrella, ja kyllä viimeinen kilometri alkoi jo olla rankkaa. Ylitin Kyläjoen aikaisin, melkein heti sille tultuani. Varovaisesti kulkien pääsi saappailla. Vaan se vastaranta olikin sitten perkeleenmoista kulkea. Pohjoisranta, jolta tulin, näytti paljon helpommalta! Vihdoin VIIMEIN tulin kämpälle. Ja totesin, että jokien yhtymäkohdassa olisi ylittänyt vaikka tennareilla kuivin jaloin. Nuotiopaikassa on OK ritilätyyppinen ratkaisu, vajassa hyvät puut, saha (joka sahaa vieläpä suoraan!) ja kirves. Sain äkkiä hernesopan napaan. Sitten jokea lipui kolmen hengen seurue banaaneilla. Aikoivat Ivaloon kolmessa päivässä. Pitivät Lätäsenoa mahdottomana ylittää [1] paitsi aivan pohjoisesta. Kämppä on varsinainen päivätupa—päivä paistaa katon- ja lattianraoista, ikkunat falskaavat, ovi on harva ja kamiina ei lämmitä mitään! Saappaat piti taiteilla narujen avulla lähemmäs, jotta edes vähän kuivuisivat. Mutta muuten on hyvä varustelu, kämpän nurkan alla on savustusboksi (liekö jonkun kalamiehen, vai talon), ja sisällä on KITARA! Kyllä täällä ainakin kuusi henkeä mahtuu nukkumaan tarvitsematta lattialle käydä, mutta vetää kuin laavussa. Eipähän lämpene tukalan kuumaksi tai sulata voita! Katselin tulevaa reittiä ja päätin muuttaa suunnitelmia, Kutturasta Ivalojoen pohjoispuolelle ja kohti Repojokea. Sieltä lifti lähelle Uurrekarkiaa. Ei tuosta Luolaselän kautta [2] löydy mitään järin ihastuttavaa reittiä. Iltateetä nuotiolla keittäessä alkoi satamaan, joten hörpin sitä sisällä vieraskirjaa lukien. Kello 22 on poutaa, sinitaivas pilkottaa tummien pilvien välistä. Sitten juuri torkahdettuani heräsin kamalaan paukkeeseen ja puheääniin, kun nelihenkinen melojaporukka pyrki sisään kämppään vähän ennen puoltayötä. Pahoittelivat häiriötä ja kokkasivat iltapöperönsä pihalla (olisin sisälläkin sen sallinut) ja asettuivat sitten yöpuulle, yksi laverille ja loput lattialle. Olivat juuri lähteneet Kutturasta "aika myöhään".

MA 22.7.2013: Telttailemaan

Annoin jätkien ja itseni nukkua kymmeneen. Ilmanpaine oli noussut koko yön ja aamu oli siisti. Laitoin pöperöt nuotiolla ja heitin läppää jätkien kanssa. Ovat matkalla Ivaloon, parissa päivässä, 70 km. Pitkin aamua ohi lipui yksi melojaseurue ja pöristeli yksi moottorivene kovalla kaasulla läpi matalikon, ihan kuin tietäisi missä kivet ovat. Lähdin sitten kävelemään Kutturaan, kuvitellen polun olevan helppo. Aluksi olikin, sitten paskan marjat. Ranta muuttui pystyjyrkäksi ja ylhäällä oli ryteikköä. Siellä rämpiessä kuulin moottoriveneen pöristelevän nyt ylävirtaan. Helppohan sellaisella on. Tulin lopulta Kutturan tielle ja sillan yli kylille. Venevalkamassa oltiin paraikaa laskemassa useaa kanoottia jorpakkoon. Jos Lätäseno on läheskään näin vilkas, niin ylitse pääsee odotellessa. Seurasin maantien loppuun ja jatkoin "mönkijäuraa", jota ajelisi henkilöautolla. Sen varrella oli aika pitkälle jotain mökkejä. Lopulta se kutistuikin mönginuraksi ja ylitti Taimenjoen oikein sillalla. Siinä tein lounaat auringon välillä lämmittäessä niin mukavasti. Lentokentänvaaran takaa erkani vasempaan valtavan leveä metsään hakattu väylä, joka kartassa oli kapeammalla katkoviivalla. Olisikohan siihen uusi sähkölinja joskus tulossa, seurasi tämäkin ura sähkölinjaa. Jatkoin Kotkanpesävaaran tienoille, jossa toinen samanlainen katkoviiva erkani, mutta mitään polkuakaan ei näkynyt. Suunnistin sitten metsän läpi Ivalojoelle Mukkakosken kohdalle. Korkealta törmältä näin vastarannan tasaiset heinikkorannat ja upeat hiekkabiitsit! Itselleni löysin telttapaikan vasta Mukkaojan yhtymäkohdassa, aika jojo mutta pehmeä ruohikkopaikka, jossa vesi solisee iloisesti vieressä ja katajankäkkärää riittää polttoaineeksi. Teltan laitettuani aloinkin laittaa sapuskaa rantakivikossa istuskellen (puronsuussa on kivikko, muualla mätäsranta) auringosta nauttien. Juuri kun chili con carne alkoi olla valmis, mutkan takaa lipui kaksi kanoottia. Osoittautuivat saksalaisiksi, jotka kyselivät matkaa Kutturaan. Kun 12 km vaikutti paljolta, neuvoin heille 1 km päässä vastarannan biitsin. Kyselivät, onko minulla kaikki ok ja tarjosivat oluen. Lisää saksalaisia näille kairoille minun puolstani, vaikka se olikin Koffia! He olivat lähteneet Repojoelta ja olivat myös matkalla Ivaloon, toivottavasti, sillä toinen heidän kanooteistaan vuoti. Aika paljon vettä kaveri äyskäröi tässä minun rannassani ollessaan.

TI 23.7.2013: Repojoelle

Melko hyvin nukkui tässä jojossakin paikassa. Aamu oli pilvinen ja minua laiskotti, niin lueskelin hetken teltassa. Sitten luonto kuin kysyäkseen "No, joko sää passaa herralle?" karkotti kertalaakista kaikki pilvet. No, kyllähän se minulle passasi, ja aloin aamiaiselle. Sitten rinkkaa pykälään ja menoksi. Yritin löytää polun Mukkapalon pohjoispuolelta, mutta ei sellaista ainakaan kovin pitkäksi aikaa löytynyt. Seurailin kuitenkin polun reittiä ja Järnävaaran eteläpuolelta palasin joelle ja tein lounaat. Se vihreä minkäliealueen raja peittää tehokkaasti Ivalojokeen laskevan Karvajoen, joka piti ihan sandaalein kahlata—vaikka etsimällä olisi varmasti löytynyt saapasylityspaikkakin. Oikaisin sitten Yrjövaaran pohjoispuolitse sinne missä joki tekee 90 asteen mutkan. Aika helppokulkuista maastoa, ja ylhäältä näköala mutkaan oli hulppea. Sieltä lyhyt rykäisy poroaidalle, ja sitä seuraten Repojoelle. Paljon upeaa telttamaastoa aidan lähistöllä, ja helppo kulkea. Laitoin teltan lähelle kohtaa, missä aita tulee joelle—ja menee siitä yli. Kävin pesulla ja pesin pyykkiäkin—t-paita kuivui äkkiä auringonpaisteessa veden äärellä! Joki vaikuttaa tässä helposti kahlattavalta. Vielä helpompi se on siinä, missä laskee Ivalojokeen. Ivalon kohina kuuluu leiripaikalle, ja illalla kävin katsomassa paikkaa. Mahtava leiripaikka olisi ollut, nuotiorinkeineen ja valmiine puineen! Muistetaan vastaisen varalle. Jokiranta on helppoa kulkea, ainakin tämä väli. Kello 21:30 on aivan pilvetön taivas edelleen. Ei harmita reitin vaihtaminen, jokivarsi on ollut mielettömän upeaa. Jää hyvästi Ivalojoki, milloinkahan seuraavan kerran nähdään [2].

KE 24.7.2013: Lismaan

Yöllä joki uhosi usvaa, mutta teltalle asti se ei tullut. Ja aamulla aurinko helotti taas pilvettömältä taivaalta. Jokivarsi oli helppoa kulkea, ja missä ei, oli heti rannempana tukeva polku. Vasta puolessavälissä matkaa piti nousta etäämmäksi joesta. Sitä ennen rantaa täplitti arvattava määrä hienoja leiripaikkoja nuotiorinkeineen kaikkineen. Lopulta löytyi mönginura, melkein tie, maantielle asti. Mökkejä alkoi tulla vastaan kilometriä ennen. Jokivarressa laitoin lounaan ja asetuin sitten liftaamaan. Liikennettä hyvin vähän, eivätkä pysähtyneet. Uusi suunnitelma. Menenkin suoraan Lismaan. Juuri 100 metriä ennen Lisman risteystä minut ohitti paku, joka kääntyi sinne! Perkele! Odottelin aikani, mutta ainoa muu liikenne oli kahden ilkkuvan junnun auto. Niinpä kävelemään taas. Mutta ongelmaksi tulikin, että karttaan merkityt purot ovat kuivia—mitenkäs leiriydyn puolessamatkassa? Juuri kun tämä kysymys alkoi muuttua akuutiksi, takaa lähestyi auto, jonka söpö tyttökuski otti minut kyytiin. Ihmetteli kyllä kovasti, MIKSI minä Lismaan haluan. Jalat kävelystä kypsinä jatkoin vielä 2 km jokirantaan—jälleen Ivalojoelle!—ja laitoin leirin pystyyn varsin hyvälle paikalle. Myöhemmin illalla, kun olin iltateetä keittelemässä, pöristeli paikalle mönkimellä 80-vuotias kaveri, joka oli kuullut minusta ja matkasuunnitelmistani, ja halusi tulla katsomaan moista hullua. Rupateltiin tovi, hän neuvoi mm. mistä Ivalojoki kannattaa huomenna ylittää, ja vahvisti Housuselän olevan avoin kämppä.

TO 25.7.2013: Ivalojokea ylös

Vastoin ukon ohjeita, ylitinkin Ivalojoen heti. Osoittautui myös, ettei eilinen joki ollutkaan Ivalojoki, vaan Lismajoki, joka laski Ivaloon noin 50 metrin päässä siitä, missä olin yöpynyt. Kahlasin siinä yli, kastellen shortsinlahkeeni, mutta nehän kuivuivat äkkiä. Vastaranta oli vähän soista, vähän rytyistä, mutta siellä oli runsaasti hillaa! Löysin pian tulentekopaikalle, jossa oli epävirallisen näköiset nuotiopaikat ja ehkä puuvajan jäänteet, suorakulmaisesta kiviperustuksesta ja sahanpuruista päätellen. Heteestä tuli hyvää kylmää vettä, ja tie tosiaan tulee tänne asti. En jäänyt lounastamaan, vaikka laiskan aamustartin kanssa kello olikin jo paljon, vaan jatkoin katsomaan seuraavalle purolle (Naskamajoki) merkittyä rakennusta. Bongasin sen sattumalta kuivahedelmiä mutustaessani, ja se osoittautui "Naskaman huoltotuvaksi", joka oli lukittu. Avain löytyi piilostaan ja kävin katsomassa tupaa sisältä. Erittäin siisti ja varustettu patjoilla, radiolla, sähkövaloilla (katolla on paneeli ja tuulimylly), kaasuhellalla, astiastoilla, varastohuoneella ja saunalla. Vieraskirjan mukaan paikalliset vierailevat tuvalla ahkerasti. Koska minulla ei kuitenkaan varsinaisesti ollut lupaa tuvan käyttöön, ja sääkin oli täydellinen, lukitsin oven jälleen ja ryhdyin lounaan tekoon pihalla risukeittimelläni. Naskaman jälkeen kulku oli pääosin helppoa. Paria suotäplää lukuunottamatta kuivaa kangasta, kuten ukko oli luvannut. Kun lähellä kuutta vastaan tuli upealla paikalla valmis nuotiorinki, istuinpöllit ja oksia polttopuuksi, pykäsin leirin. Ranta vaan on kovin soinen. Täysin aurinkoinen päivä on nyt kello 20 pilvistymässä. Ja laiskottelupäivästä tuli kyllä melkein täysi patikkapäivä. Ei Housuselälle olisi enää mieluusti jatkanut, mutta jos huomenna kulku on yhtä helppoa kuin viime kilometrit. niin se on helppo päivä. Patikointi sujuu ja kaikki toimii, muutama muutos suunnitelmissa on toiminut suht hyvin, muonissa ollaan ja rinkkaa jaksaa kantaa. Ei mitään vikaa jalkojenkaan kanssa. Silti tämä ei vaan tunnu yhtä hyvältä kuin viime kesä. Kaipaan Katjaa aivan kamalasti. Lähdenköhän jo Hetasta kotiin?

PE 26.7.2013: Hyvästi Ivalojoki

Aamu oli nyt pilvisempi, mutta poutainen ja vaihteeksi mukavan viileä. Muutama vesipisara satoi juuri ennen kuin aloin purkaa telttaa, ei olisi edes huomannut paitsi terävästä rapinasta telttakangasta vasten—ja siinähän niitä oli, pieniä pisaroita siellä täällä. Matkanteko oli juuri niin helppoa kuin toivoa saattoi, ja kilometrit taittuivat aika joutuin. Koukkasin aika etelästä loppuvaiheissa, ja tulin poroaidalle aikaisin. Lyhytpä pökäisy siitä enää oli kämpälle. Kämppä löytyi helposti. Sen ovi oli selällään, ja sisällä laverilla oli ISO VENE ja muuta rojua. Nurkassa kivistä muurattu takka. Ovi ei mene kunnolla kiinni, mutta kun veneen oli työntänyt syrjemmälle, laverin etuosassa ihan hyvin voisi nukkua. Offia kyllä tarvitsisi. Seinässä on vielä erämaapuhelin käyttöohjeineen, ja antennimastokin on pystyssä! Pihassa on huussi, joka ei kuitenkaan mitenkään voi olla se karttaan merkitty toinen rakennus... No 100 metriä idempää löytyikin sitten oikea huvila, uusi kämppä, rakennettu vissiin noin 1990-luvun alkupuolella. Siinäkin komea takka, kamiina, kaasuliesi muttei kaasupommia, laverit tusinalle yöpyjälle, ja varusteet kasettimankkaa myöten. Puuceessä on iso pino pornolehtiä. Ja täällä on sauna! Kämpän seinällä roikkuu jonkun varusteita ja pöydällä on sapuskaa ja pari sanomalehteä tämän kuun alulta. Tulevatkohan niiden omistajat takaisin illalla? Lämmittävätköhän he saunan? En itse viitsi muiden puilla sitä ryhtyä lämmittämään, ja vedessäkin on hakeminen suon toiselta laidalta purosta viiden minuutin kävelymatkan päästä. Luin vieraskirjan, joka alkaa 80-luvun lopulta. Moni piti vanhasta kämpästä vielä uuden valmistuttuakin, sääli että se on nyt siinä kunnossa kuin on, eikä sitä taideta enää ylläpitää. Tässä uudessa kämpässä ajattelin yöpyä.

LA 27.7.2013: Lauantai—saunapäivä

Ei sitten tullut yöllä kukaan noutamaan tarvikkeitaan tai lämmittämään saunaa. Seurailin sitten poroaitaa pari kilometriä etelään ja ylitin suot Housuseljänjärvien pohjoispuolelta. Tämä tuotti tulosta ja loppumatka oli siistiä maastoa perille asti. Shortsikeli oli taas ihan aamusta asti. Korsatupa on kunnon autiotupa, jossa on eteinen tavaroille ja sisällä savuntuoksuisessa tuvassa on laverit noin seitsemälle ja savuttava takka. Takka ei tosin liene alkuperäinen. Pöytä ja pari penkkiä, ja vieraskirja alkaa tylsästi huhtikuulta 2012, vain 8 sivua merkintöjä. Puuvaja on täynnä hyvää koivuhalkoa, ja nuotiohärvelikin löytyy pihasta. Sauna on paraikaa lämpiämässä ja lettutaikina odottaa paistajaansa. Ikkunasta on kaunis näkymä lännen suolle, ei nyt tullut etsittyä lettumarjoja sieltä, kun oli pyykinpesua ja saunan lämmitystä asialistalla. Päivän kännykkäqsot olin ajatellut pitää Korsatunturin kupeesta (kartan mukaan lähes näköyhteys Lismaan, jossa jokin masto komeili—tiedä kumman operaattorin vai olisiko heillä yhteismastojakin). Kun kello löi 12 Housuselällä lammen rannalla, en malttanut jäädä odottelemaan, ja sieltäkin löytyi mättäällä istuskellen jopa neljä palkkia. Kyllä, sauna teki hyvää. Olisipa ollut uimapaikka kans. Vähän joutuin löylyt sieltä vaan katoavat, mutta tehoa kiukaassa kyllä löytyy. Monin verroin parempi sauna kuin nyt vaikka Morgamoja, muttei millään muotoa vedä vertoja Anterinmukalle. Tai oikeastaan Hannukurun uudelle saunallekaan. En silti valita, Kyllllllä kelpasi saunoa viikon tarpomisen jälkeen! Saunan loppupuolella ukkonen alkoi rymistellä, joten tauolla siirtelin valmiit lettuspuut nuotiopaikalta kämpän eteiseen, ja otin pyykit narulta aikaisin. Kai ne kämpän eteisessäkin loppuun kuivuvat, missä oli myös valmis pyykkinaru. Ehkä se valtava pilvi vain näytti tulevan päälle, mutta paistelisiko ne letut silti sisällä kämpässä. Juuri nyt on ihan lääh, olisinpa säästänyt sen saksalaisten oluen tänne! Vieraskirjassa joku vääräleuka tituleeraa haukea "vihernieriäksi"... Aika paljon melojia näillä nurkilla, mitä hiton jokea pitkin he tänne tulevat? Joku poppoo avokanooteilla matkalla Puljusta Ivaloon. Puljun kylältä Vietkajokea ylös Korsajärvelle ja siitä...? Avisuoraan ja Angeliin jotkut jatkavat, Avokanoottiyhdistyksen edustajan mukaan. Ei se ukkonen tänne tullutkaan, mutta lettustelin silti sisällä takassa, ja kivaa puuhaa sekin oli, kun nyt se veti savut paremmin kuin päivällä, ja kun takassa on niin toimiva kolmijalkakin. Eipähän tarvinnut saunanpuhdasta ihoa heti kyllästää Offilla, kuten ulkona varmaan olisi pitänyt.

SU 28.7.2013: Olemattomalle kämpälle

Olisi luullut, että saunan ja lettujen päälle taju lähtisi kuin pieru sarkahoususta, mutta unen päästä kiinni saaminen oli hankalaa. Aamu kuitenkin lopulta tuli, eikä kamalasti väsyttänyt. Letun jämät napaan (aamutee savuttavalla takkatulella—ihme ettei palovaroitin suutu, siinä kun on patteritkin ja ledi vilkahtelee) ja menoksi. Matkalla ei mitään ihmeempää, mutta kun erittäin myöhäiseen lounasaikaan saavuin Kapperapalon kämpälle, olisin toivonut sen olevan OLEMASSA. Ensin löytyi puucee hyvässä kunnossa, sen takaa pilkisti aluksi kuin jotain kotamaisia rakenteita, mutta sitten osoittautui, että kämppähän on PURETTU [3]! Mitä hittoa, toisaalta se on purettu sen verran huolellisesti, että esim. ikkunalasit oli irroteltu ehjinä, mutta toisaalta aika amatöörimäistä tai sabotöörimäistä jälkeä on muuten tehty. Seinät ja lattialaudat on viety kaikki pois, mutta huonekalujen jämiä ja tavaroita taas jätetty hujan hajan. Takka ja savupiippu seisoo koko komeuden keskellä vielä pystyssä. Vieraskirja oli takassa (luettuani suljin sen tyhjään lettujauhopussiin sateelta suojaan) ja toissapäivänä on joku käynyt ja todennut, ettei kämppää ole. Mutta vielä 9.7. eli alle 3 viikkoa sitten oli kämppää joku kehunut hyväksi mökiksi. Aika vähän oli kirjan mukaan ollut kävijöitä, mutta pitkin vuotta. Joku muuten oli kirjoittanut jatkavansa matkaa Nuukijärvelle. Ei kämppää maininnut, mutta miksipä muuten kukaan sinne suuntaisi? No, raunioiden liepeiltä löytyi kämpän ehjä ja siisti vesisanko, jolla hain vettä puolen kilometrin päästä missä puro alittaa maantien. Matkalla tapasin pariskunnan hillaa etsimästä ja ihmettelin heillekin kämpän kohtaloa. Safkan jälkeen laitoin teltan pystyyn, kun ei huvittanut enää yrittää huomista taivalta lyhentää parilla hassulla kilometrillä.

MA 29.7.2013: Todelliselle kämpälle

Ei-niin-tosissani olin kerännyt, kuten aina, valmiit puut aamua varten rinkan alle sateelta suojaan. En pitänyt sadetta kovin varteenotettavana uhkana. Silti yöllä alkoi sataa, ei kovin paljoa mutta silti, ja aamuyön tunteina ukkosti lähistöllä aika kovaa. Tiiviiseen tahtiin jyskytti kuin tykistötuli! Eipä paljoa haitannut, mutta kun sitä jatkui aamuun asti. Päätin nousta tasan yhdeksältä, oli sää mikä hyvänsä. Puolen aikaan sade lakkasi, ja yhdeksältä aurinko jo pilkisti pariin kertaan. Taivas oli pääosin pilvinen, etäällä näytti täysin kirkkaalta, ja toisaalta edelleen kaikui etäinen ukkonen. Ei silti kertaakaan satanut päivän aikana. Lounaalla, noin 9 km matkaa takana, näytti melkein kokonaan kirkastuvan. Viimein saavuin paikalle, missä Nuukijärven kämpän piti olla, tosissaan sellaisen reitin takaa, mihin kukaan täysijärkinen ihminen ei itseään änge. Ja löytyihän se, taas sarjassamme "huokuen erämaatunnelmaa"! Matala pieni maja, jonka katolla kasvaa pari pientä koivua. Sisällä kivistä muurattu takka, epätasaisimmat laverit mitä olen missään nähnyt, ja maalattia. Vähän kyllä kaipaisi laittoa, sillä päivä paistaa monesta seinän raosta ja yhdestä kohtaa katostakin! Ei kuitenkaan näy mitään kosteus- tai homejälkiä lavereilla tai muuallakaan—vielä. Pienestä ikkunasta näkyy vajaan kilometrin päässä olevalle Nuukijärvelle. Veden saa suopurosta parinsadan metrin päästä. Paikalla on muoviämpäri, tosin pohjasta rikki. Otin yhden ison kolhuisen alumiinikattilan, oman pakkini, ja juomapulloni täyteen vettä. Puuhuoltoa täällä ei tietenkään ole, mutta nurkassa oli silti valmiit polttopuut ja kiehiset. Keräilin lähistöltä maasta kelo-oksia, ettei kaikkia talon puita tarvitse polttaa. Kartassa oli kaksikin rakennusta merkitty, mutten täältä toista löydä, edes puuceetä. Aika kevyesti tämä pitkä huikonen meni, mutta eivät jalat silti olisi enempää tarvinneet. Huominen voi olla laiskottelupäivä, jolloin seuraavastakin tulee lyhyt. Vieraskirjaa tällä kämpällä ei ole, harmi. Siinä voisi olla hyvät jutut pitkältä ajalta! Katselin kartat läpi Saarijärveltä tänne. Poislukien liftiosuudet, on saappaanpohjiin kertynyt noin 143 km. Kello tulee 19, ei sada muttei paistakaan, ja ulkona tuulee melkoisesti. Baro pysyy yhä vakaana. Tuli takassa räiskyen täällä on oikein lämmin ja kodikas olla. Eikä takka edes savuta yhtään.

TI 30.7.2013: Kohti Ounasjokea

Yön aikana hieman sateli, ei kuitenkaan niin paljoa, että voisi mitään varmaa sanoa kämpän katon todellisesta kunnosta. Ei tullut vesi sisään. Mutta ulkona käydessä oli ihan koko taivas saman harmaan sadepilven peitossa. Silti kun aamulla heräilin noin kello 10 (lasikottelupäivä), aurinko paisteli ikkunasta sisään, ja päivästä tuli jälleen tosi nätti. Kokeilin aamulla jotain uutta: talkkunapuuro ja Lämmin Kuppi -mansikkavadelmakeitto. Puuro paakkuuntuu helposti kun jauhoa sekoittaa kiisselimäiseen nesteeseen, mutta tulos oli ihan hyvää, maultaan vähän kuin jotain marjahuttua. No kuinkas muuten, kun on marjoja ja talkkunaa. Teen kyllä toistekin. Hyvästelin kämpän (toivottavasti kattoon laitetaan uusi vesieriste, että säilyy yhtä hyvänä vielä tulevaisuudessakin!), ja Peukalopalon ja Pasmaselän kautta suuntasin kuuluisan ja komean Rämikattamavuoman pohjoispuolelle, mistä löysin mönginuran melkein Luppokurunjärven koillispäähän. Varmaan ura jatkuu maantielle, mutta kartta vaihtuu kesken, eikä Hetta-Outakka -kartta [4] kyseistä uraa tunne. Eipä väliksikään. Tämä järvi on hieno, koillispäästä todellakin rotko (aluksi pohjalla on suo, jossa lorisee puro, järvi alkaa sitten), mahdottomat pystyjyrkät kalliot tai kivikot molemmin puolin, ihan vesirajaan asti. Vähän pidemmällä rannat madaltuvat, ja lounaispäässä, missä järvi päättyy suohon, ovat rannatkin veden tasalla. Tein leirin puoleenväliin luoteisrantaa, hieno paikka ja vesikin on suht helposti saatavissa. Muutama nuotiopaikka näkyy rannalla, muttei kovin montaa, eikä ole enemmälti ihmispolkuja.

KE 31.7.2013: Ounasjoelle

Jossain vaiheessa yötä taas satoi, ja aamuyöstä porotokka rymisteli jostain teltan läheltä ohitse, johtaja kello kaulassa kalkattaen. Sitten aamulla ne naapurisuon strutsit alkoivat meuhkata ja mellastaa. Mutta laiskaan heräämisaikaan kello 10 oli nätti sää, joskin vähän tuulinen. Ei meinannut saada tuohta syttymään keittimessä. Kun kamat oli kasassa, oli melko lyhyt huitaisu maantien varteen. Siinä vettä hörppiessäni yksi auto ajoi ohi (no liikennettä oli kaikkiaan runsaasti), jarrutti, kääntyi, ja ajeli takaisin minun luokseni. Kuski, vanhempi gubbe, jolla oli kaksi skidiä kyydissä, alkoi kysellä mihin olen matkalla. Olisiko halunnut tarjota kyydin, jos olisin pidemmälle ollut menossa? Sanoin meneväni Sioskoskelle ja sitten Hettaan. "Kova matka", hän sanoi—luuliko minun menevän vielä tänään ihan Hettaan asti. "Kova matka", hän ja skidit toistivat, kun mainitsin patikoineeni Saariselältä. Hassu ukko. Tienhaarasta lähdin kohti Sioskoskea. Tien vasen haara oli soratie, jonkinlaisen kunnostustyön alla, ja siinä varoitelteiin sen sopivan vain isomaavaraisille maastoautoille. Siitä läheltä lähti mönginura oikeaan suuntaan, joten seurailin sitä. Se vaan tuli turhan pian jokea reunustaville soille, missä sai vähän rämpiä, mutta kun nousi korkeammalle, oli kulku taas helppoa, ja jokin vanha ura tuli suoraan tuvan pihaan. Tupa on eri puolella puroa kuin kartassa, oikealla puolella Ounasjokea kuitenkin, vaikka varmaan sen kahlaisi helposti tässä Sioskosken kohdalla. Mökki on päivätupa, penkkejä riittää muttei lavereita. Takka on soma ja polttopuut hyvät. Tuntuu tupa jopa lämpiävän takkatulella. Ulkona käy oikein myrskytuuli, välillä ripsi vähän vettäkin. Tosi lyhyt oli päivämatka, mutta eilisen päälle olisi ollut vähän liikaa jatkaa samana iltana. Yhteensä noin 19 km Nuukilta, total 162 km.

TO 1.8.2013: Takaisin sivistykseen

Ihan hyvin nukkui kahdesta penkistä kyhätyllä laverilla, ja lämmin oli, voihan juusto. Että voikin takka niin lämmittää vielä sammuttuaankin! Aamu oli pilvinen mutta poutainen, ja lähdin puron toista puolta kohti Siospalon "suosokkeloita". Aika helppo oli kulkea läpi, sitten Ahovaaran länsipuolta kiertäen ja kohti Kielisenrovaa. Niiden välissä olevalta Hirsimaalta löytyi luoteisosasta, noin 100 metriä suon rannasta, kämpän rauniot. Tämä on joskus ollut todella viihtyisä kämppä! Katto siitä oli ensin romahtanut. Sääli. Tällaisten todellisten kämppien aika alkaa olla peruuttamattomasti ohi. Aivan ovensuussa olisi vielä voinut pitää sadetta (juuri silloin hieman ripsi). Lopulta tulin Käkkälöjoelle, jonka sain kahlattua siinä mutkan ja saarien välissä aika helposti. Leveähän se oli, mutta pääosin matala. Vastarannan lähellä oli joku helkutin kanoottiränni, jossa melkein boltsit kastui ja virtakin oli voimakas. Vastarannalla oli jokunen mökki, joilta ei tuntunut menevän metsätielle mitään pihateitä. Usea auto ajoi molempiin suuntiin pitkin metsätietä, sain yhdeltä tädiltä liftin maantielle asti. Siinä sitten odottelin kyytiä ja juttelin erään paikallisen kanssa, joka mönkimellä oli töissään. Lopulta sain liftin—taksilta! Se oli menossa hakemaan kyytiläistä Hetasta, ja minä sain ilmaisen pirssikyydin! Asetuin paavontaloon mökille, buukkasin sähkösaunan (rantasaunaa ei lämmitetä kolmea tuntia yhden saunojan vuoksi) ja kävin gurppaburgerilla ja kaupoilla. Keskustassa pari nättiä itävaltalaistyttöä oli jääneet bussista pois ja kulkivat rinkkoineen samaan suuntaan. Paavontaloon hekin tulivat, kun olin palauttamassa kännykän laturia. Huominen bussi kuuulemma lähtee pizzahotellin pihasta, kohti keskustaa. Illalla vielä pizza napaan (savuporo-poronkäristys-oliivi-jalapeno, nam) ja se oli siinä.

PE 2.8.2013: Rovaniemelle

Ei kommelluksia. Aikainen oli aamu, ja Rovaniemellä olin jo puoliltapäivin. Kello 21 iltajunaa sai odotella hyvän aikaa. Ne katsomani puukot oli tietysti putiikista loppu, joten otin astetta koristellumman. Lounaan söin Lordigrillissä, Special muusilla oli tuhti annos. Tallustelin kaupungilla, kävin katsomassa joen vastarantaa ja leirintäaluetta, ja päädyin Hemingwaysiin lueskelemaan pitkäksi toviksi. Ei huvittanut TAAS jättää pizzaa kesken kantapaikassani, joten toista pizzakebabia etsiessä (jonka olin tullessa nähnyt, vähän lähempänä linja-autoasemaa) törmäsin pub.fi:hin, josta sain hyvän Mexican Chili Cheese Burgerin. Junaan kohta pääsikin sisään. Iso lauma japskituristeja valokuvasi junan saapumista kuin suurta ihmettä. Eivät sentään ihan kaikki rynnänneet ravintolavaunuun. Ravintolavaunussa oli kova meno, kuulemma normaali perjantai-ilta. Jallu loppui kesken.

LA 3.8.2013: Helsinkiin

Katja oli minua rautatieasemalla vastassa.

[1]  Alunperin suunnitelmani oli jatkaa Hetasta vielä Käsivarteen ja kohti Kilpisjärveä.

[2]  Alunperin kaavailin käveleväni Kutturan ohitse kaakkoon, ja Ivalojoen eteläpuolella Luolaselän porokämpän ja Uurrekarkian autiotuvan kautta Korsatuvalle.

[3]  Myöhemmin selvisi, että Metsähallitus oli myynyt autiotuvan, koska se oli "niin huonolla paikalla" maantien vieressä ja "vähäisellä käytöllä".

[4]  Tuohon aikaan ei vielä ollut pikakartta.fi:tä, vaan käytin A4-kokoisia skannattuja ja tulostettuja kopioita ostamistani paperisista retkeilykartoista.


Antti J. Niskanen <uuki@iki.fi>