<HOME

Kesä 2014: Sevettijärvi - Vätsäri - Näätämö - Kaldoaivi - Utsjoki

Tämä on matkan aikana omaksi ilokseni kirjoittamani päiväkirja lähestulkoon siinä muodossa, missä sen kirjoitin. En ole sitä liiemmin editoinut, sensuroinut, täydentänyt, täsmentänyt, lisännyt kartta- tai kuvalinkkejä tms, enkä aiokaan niin tehdä. Ulkopuoliselle aivan kaikki ei siis välttämättä aukene. Paikannimien oikeinkirjoituksen olen parhaani mukaan yrittänyt tarkistaa, joten reitin kulun pystyy ehkä jotenkin kartasta päättelemään, jos kiinnostaa. Retken valokuvagalleria on täällä.

No, I do not intend to translate this to English.

Tämä oli Katjan, silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni, ensimmäinen eräreissu. Tätä ennen hän oli yöpynyt teltassa peräti kahdesti (Nuuksiossa minun seurassani molemmat kerrat). Tämä ei jäänyt hänen viimeiseksi Lapin-retkekseen.

SU-MA 6.-7.7.2014

Junamatka meni joutuisasti makuuhytissä, jossa oli oleellisesti parempi ilmastointi kuin muissa vaunuissa, esim. ravintolassa. Rovaniemeltä lähti kaksi bussillista alokkaita kohti Ivaloa, mahduttiin sentään joukkoon mekin. Ivalon kolmas pizzakebab-paikka tuli nyt syötyä ja hyväksyttyä. Melko lämmin sää, yli +30°C mitattu paikoin. Sevettijärven bussissa oli väljempää, mutta huonompi ilmastointi. Sevetin baari menee kiinni kello 19, mutta ehdittiin ostaa parit oluet mukaan, ja löydettiin Peuralammen camping. Hyttysiä on helvetisti, uusi Offi [1] tuntuu kyllä toimivan—ne eivät pure, mutta tökkivät kyllä alituiseen. Aika lämmin on mökissäkin, mutta yritetään pärjäillä.

TI 8.7.2014: ensimäinen patikointipäivä

Aamulla syötiin kylän emännän mielettömän tukevat aamiaiset ja käytiin kolttakylänäyttelyssä. Puoliltapäivin päästiin polun päälle, ja alkumatka pois Sevetistä oli ihan yhtä hankala kuin viimeksikin. Autotietä erotukselle, jossa oli pari turistia ja paljon varmaankin retkeilijöiden autoja. "Helppo reitti" lampien kautta suunnistaen oli varsinaista ryteikköä ja louhikkoa, sakeanaan sääskiä. Uula-äijän järvellä tehtiin lounasta Trangialla, mutta nuotio oli pakko laittaa palamaan vain hyttysten hillitsemiseksi! Sollomuksen tuvalla oli pari kaveria kanootin kanssa, mutta häipyivät kohta matkoihinsa. Kun oltiin jo nukkumaan ryhtymässä, saapui kolme miestä ja koira, ja myöhään aamuyöstä muuan isä ja poika olisivat vielä olleet tulossa, mutta jäivät teltalle. Koira on koulutettu SYÖMÄÄN PAARMOJA.

KE 9.7.2014

Paljon viileämpää kuin eilen, hyvä kulkea pitkillä lahkeilla itikoilta turvassa. Matka on kohti Tuulijärven koillispäätä, tarkoituksena jatkaa karttaan merkittyä polkua sieltä Jankkilaan. Valtaosa matkasta oli melkoista louhikkoa ja hidasta menoa. Joidenkin järvien rannoilla menee siistit polut. Pahtareikäjärven länsipäässä syötiin poronkäristykset. Monia vanhoja nuotiorinkejä täällä, ja pohjoisrannalla pressulaavu ja saunan jäänteet. Etelärannan jossain niemessä kiilsi Hillebergin-punainen teltta. Siis väkeä on kuin pipoa täälläkin. Kilometri koilliseen siitä, missä Pahtareikä laskee Tuuleen jäätiin niemen juureen teltalle. Niemessä oli valmis nuotiorinki parhaalla paikalla. Peseydyttiin, syötiin lettuja ja painuttiin pehkuun. Ei ihan taideta jaksaa huomenna Jankkilaan—ehkä.

TO 10.7.2014

Aamu jo vaikutti lämpimältä, tuuli käy etelän puolelta. Herätys ankarasti kello 08 ja teen keittoon. Eiliset letut olivat maittava aamupala, ja päästiin polun päälle 2 1/2 tunnissa. Puron ylitys Tuulijärven koillispäässä oli helppo puron alajuoksulla, kiveltä toiselle hyppelyä. Jankkilan polku löytyi luvatusti, merkitty kiviä pinoamalla. Mutta silloin tällöin polku ihan katosi, ja lounastauko pidettiin jo eksyksissä (eri puolella erästä lampea kuin polku). Helpompaa kulkea kuin eilinen kivikko, muttei mikään sunnuntairetkeilijän lenkkipolku. Sitten maaston tyyppi alkoi paikoitellen muuttua kaameasta kiveliöstä leppoisammaksi kankaaksi, ja loistava telttapaikka löytyi noin 4 km ennen Jankkilaa. Yhtään helppokulkuisempaa polkua olisi voinut Jankkilaan asti päästä. Paarmoja on paljon.

PE 11.7.2014

Aamu vaikutti ihan helteiseltä, kuten perjantaille oli luvattukin. Seurailtiin Jankkilan polkua parhaamme mukaan pari kilometriä, ja sitten kompassilla suunta Vuontisjärvelle. Viimeiset pari kilometriä olivat tosi helppoa maastoa, kuivaa mäntykangasta, ja saavuimme järven rantaan juuri hyvän leiripaikan kohdalla. Pilvistyvä sää, tuulee, välillä muutama vesipisarakin—ei helteestä enää tietoakaan. Hyvä ranta—kiviä aluksi, sitten hiekkapohja. Kävin uimassa—matalaa tosi pitkälle. Turha kuvitella kalastavansa, vieläpä vastatuuleen heitellen. Yritettiin lounaan jälkeen päiväretkeä Routasenkuruun, mutta järven eteläpään ylitys ei luonnistu uimatta, ainakaan biitsillä tai eteläisen lahdelman päässä eikä joen suussa—matalassa leveässä joessa on kuitenkin keskellä syvänne. Pestiin siis pyykkiä ja vetäydyttiin telttaan köllöttelemään, lueskelemaan ja laiskottelemaan. Täällä muuten toimii kännykkäkin. Polttopuuta on vähän niukasti.

LA 12.7.2014

Vuontisjärveltä oli päivän 4 km vaellus rajan pintaan nopeasti tehty helppokulkuisessa maastossa. Sää oli edelleen loistava, ja pikaisen lounaan jälkeen lähdettiin Norjaan Munkelvsfossen -putoukselle. Jokea oli helppo seurata matkan päästä, ja ylängöllä kulku oli helppoa. Viime metreillä laskeuduttiin turhaan hankalakulkuiseen jokirantaan—ylänköäkin olisi voinut kulkea, ja viime metrit seurata putouksen jyrinää! Tämä todellakin jättää koko Routasenkurun putoukset ja kosket—ja jopa Kuusamonkin—varjoonsa, hilpeän korkea putous ja vesimäärä paljon isompi kuin pikku Uutuajoesta olisi uskonut. Kannatti todellakin käydä, vaikka paarmoja olikin ihan riesaksi asti. Ilman niitä olisi käynyt uimassa putouksen alla. Illemmalla alkoi tuulla pohjoisesta, ja etäällä jyrähteli ukkonen, mutta nuotion ääressä istuskelua ne eivät haitanneet. Oli muuten kuuma, oli helle, tänään. Ja Pakanajoki oli helppo ylittää Jankkilasta kilometri alavirtaan.

SU 13.7.2014

Aamusta alkaen päivä oli pilvinen ja viileä, mutta poutainen. Korkattiin talkkunapuuropaketti, nam. Joelta Näätämöön lähtevälle mönginuralle annettiin tunkit, ja käveltiin helppoa reittiä raja-aitaa seuraillen. Ei aikaakaan kun tultiin jo Ceenlammelle, missä piti syödä lounas. Ei ollut vielä nälkä, joten istuttiin tovi laavussa, joka tosiaan on olemassa. Hyvä hirsilaavu, katto pikipahvia, maalattia mutta irtolaveri yhdelle ja runsaasti istuinpölkkyjä. Sadekuurokin yllätti siinä istuessamme, ja lammessa molski kala. Sieltä oli enää lyhyt matka Partisanhyttalle, jossa syötiin lounas, pyykättiin, siivottiin tupaa ja laiskoteltiin. Nätti pikkukämppä, mutta jotain ihme purua isot kasat lavereilla. Kamiinan hormi ei vakuuta, sitä on paikkailtu kaljatölkein ja silti siinä on aukkoja. Kirjan mukaan erittäin vähän kävijöitä. Ukkosen jyrähdellessä satoi vähän enemmänkin ja kasteli uudelleen pyykit. Katto vuotaa aika lailla juuri pöydän takana, mutta ei laverien puolella, valuma- ja kosteusjäljistä huolimatta. Onkohan tämä hytta valtion huoltama vai ei—ei ole puuceetä eikä liiteriä, mutta tuttuja halkosäkkejä ("sipulisäkkejä", tyhjiä) on laverin alla.

MA 14.7.2014

Ei tainnut yöllä sataa, ja pyykit olisivat kuivuneet puiden välissä narulla paremmin. Seinän vierellä ne olivat vielä kosteita, mutta ripustettiin ne rinkan päälle. Nousu ylängölle oli kevyempi pohjoisemman lammen luota, ja Näätämön-polku löytyi helposti. Sitä oli helppo seurata ja maastokin oli kevyttä kulkea. Eräällä tauolla pari RVL:n jantteria meni ohi mönkimillään. Vaihdettiin pari sanaa ja jatkettiin kukin matkojamme. He olivat viemässä kaasupommia jollekin valvontatuvalleen Routasenkurussa tai sen lähistöllä. Saavuimme Näätämöön lounasaikaan, buukkasimme itemme Rajamotelliin, jossa söimme myös lounaat ennen kuin lähdimme kaupungille shoppailemaan. Saunakaljat kainalossa palattiin motellille iltaa viettämään. Pervot porot roikoilevat ilman housuja ikkunamme ohitse, jäähdytellessämme löylyjen välissä.

TI 15.7.2014: takaisin poluille

Millainen paukapää menee ja unohtaa lätsänsä motellihuoneeseen??? Siisti viileä täysin pilvinen poutapäivä, eikä koko päivänä tavattu ainuttakaan hyttystä tai mäkärää. Välillä tuuleekin ihan mukavasti. Käytiin kaupoista rinkkoihin lisäpainoa ja lähdettiin polun päälle. Alkumatka oli ihan möngintietä, ja jokunen möngin ohi pörräsikin. Kallokoskella tehtiin lounasmätöt Metsähallituksen jampan nikkaroidessa puuvajaan uutta ovea. Sitten jatkettiin aina seuraavalle laavulle saakka, yhteensä 16 km! Äkkiä ne kilometrit kyllä kuluivat helppokulkuisella polulla. Laavulla oli iäkäs pariskunta roinineen, mutta he tyhjensivät laavun meidän ollessa telttaa pystyttämässä. Yksin saatiin sitten lettuja paistaa, mitä nyt porotokka kävi laavun takana kivikossa röhkimässä.

KE 16.7.2014

Viileä harmaa päivä, eikä taaskaan hyttysiä kuin nimeksi. Aamupala oli ripeä operaatio eilisistä letuista ja matka jatkui polkua pitkin kohti Rousajärveä. Poroja näkyi matkalla vähän väliä, ja lopulta näkyi autiotupakin. Tupa oli tyhjillään, joten asetuttiin taloksi, pestiin pyykkiä ja lämmitettiin kämppä aivan liian kuumaksi.

TO 17.7.2014

Päätettiin pitää lepopäivä ja kävellä vain Huikkimajoelle asti. Pilvinen aamu alkoi pian uhkailla sinitaivaalla, ja perille päästyä sää olikin pääosin aurinkoinen. Matkalla tavattiin sangen monipäinen porotokka, joka päästi meidät melko lähelle, ja lähestyi itsekin meitä vielä lähempää mulkoilemaan. Juuri ennen kämppää, kirjaimellisesti kivenheiton päässä, vihreän vehreä koivikko vaihtui kuolleen näköisiksi rangoiksi. Tuvan ikkunasta avautuva maisema on melko lohduttoman näköistä molempiin suuntiin. Kunhan lounaan sulattelu oli saatu alulle, lähdettiin plutimaan ja kalaan. Pohjoinen lähilampi oli epätoivoisen matalarantainen myös jyrkänteen puolelta, mutta kaakkoisen länsiranta oli heti pohjukan suun jälkeen nopeasti syvenevää. Kehuttuun Lotto-2:een iski ensimmäisellä heitolla jokin, ja toisella tarttui oivallisen kokoinen hauki, joka oli herkullinen. Illalla tuvalla pistäytyi ulkomaanelävä, väitöskirjaansa tekevä kalatutkija Australiasta, kaikista paikoista! Tulossa Nuorgamista pikatahtiin, laittoi ulkona mätöt keittimellään ja jatkoi Iisakin suuntaan. Aikoi vielä käydä Nuuksionkin valloittamassa ennen paluulentoaan kuun lopulla.

PE 18.7.2014: jälleen erämaahan

Iltamyöhällä kämpälle oli saapunut toinen pariskunta, jonka unia häiritsimme aamulla kello 08:sta. Seuratessa polkuja kohti kahlaamoa tuli vielä porukkaa vastaan—sitä nyt riittää. Kahlaamon lähellä plutima- ja lounastusoperaatioiden jälkeen jätettiin polut ja lähdettiin Čáraskáidin eteläpuolitse vähitellen kohti Aadolfia. Paikoin oli taas hankalaakin kulkua, mutta jaksettiin Skiehččarasjávriin laskevan puronkin jälkeen vielä 2.5 km pienelle tunturilammelle. Tuulee ja linnut piippaa, harvat koivut eivät paljoa tarjoa suojaa tuulelta tai auringoltakaan, mutta hieno paikka. Vielä on pilvistäkin, saa nähdä mihin aikaan aamulla aurinko herättää.

LA 19.7.2014

Yöllä satoi. Ei mitenkään hirveästi, mutta enemmän kuin ihan pikkuripsu. Aamu oli kuitenkin poutainen, ja liki tyyni, viakka illalla näytti että teltta lähtee lentoon. Lampeamme koristi aamulla joutsen, joka otti hatkat kun haimme vettä. Sitten oli kilometrejä edessä, ja niiden nieleminen hoitui verkkaisesti eksymistä vältellen. Vähän tarpeettoman paljon oli taas suota ja ryteikköäkin, mutta ihan hyvään aikaan päästiin lounasta laittamaan Morešveaijávriin laskevan puron rannalla. Ja alkuillasta päästiin Ylä-Pulmangillekin, käytiin bongaamassa Junkers, ja Aatun kammikin löytyi ihan näkömuistin perusteella. On muuten rempattu huimasti sitten viime näkemän, tuoreet paneeliseinät ja upouusi takkakin. Tämä kammi palvelee vielä kauan. Putouspuron toisella puolella hohtaa lumikinos vielä valkoisena.

SU 20.7.2014

Pilvinen mutta lämmin aamu muuttuikin jälleen hellepäiväksi. Kuin lähtöpäivä Sevetissä, mutta tunturimaasto on helpompaa kulkea ja bugeja on äärettömästi vähemmän. Ennen lounasta lähti housuista lahkeetkin. Aadolfilta oli kova rymyäminen ylängölle, mutta koko matka siitä eteenpäin oli iistiä ja rapeaa avotunturia. Duottar-Báljahašjohkan kupeesta, parin viimeisen tunturinhuipun välisestä laaksosta, löytyi vanha kämppä, jota 1:50 karttaan ei ollut merkitty. Ovi puuttui, ikkunasta uupui laseja, lattiassa oli aukkoja, eikä kattokaan taida kauttaaltaan olla tiivis - mutta kyllä sen suojissa lounaan tekisi, jos räntää piiskaisi vaakasuoraan. 1:100 ulkoilukarattaan rakennus oli merkitty nimettömänä. Báljahašin takaa Báljahašjávrin rannalta löytyi leiripaikka ja melko hyvä pesupaikkakin. Teltasta tuli testattua absidin poisrullaus, mikä lisäsi ilmanvaihtoa sen verran, että teltassa tarkeni illalla ollakin. Mitään varjoa ei paikasta löydy, joten saa nähdä, mihin aikaan aamulla aurinko herättää.

MA 21.7.2014

Aurinko lopulta herätti kaksi minuuttia ennen herätyskelloa. Päivästä uhkasi tulla taas sikamaisen lämmin—aamiaistakin hakeuduttiin tekemään törmän toiselle puolelle varjoon, ja hiki virtasi leiriä purkaessa. Mutta maasto oli helppoa kulkea, tuuli kävi pohjoisesta ja lounaan aikaan alkoi pilvistyäkin—lopulta siis ihan hyvä kulkea, ja päästiin Vetsikkojoen ylitykseen asti. Etelään erkanevaa polkupyöräreittiä ei kyllä huomattu, eikä sitä ole merkittykään. Vetsikko piti ensimmäinen puolikas kahlata sandaalein, toinen juuri meni saapastellen. Saaressa on ykstyiskämppiä, mutta vastarannan kammi löytyi, näin sen etäältä joelta käsin plutimoa etsiessä. Pitää aamulla katsoa lähemmin. Joki solisee iloisesti, teltttapaikka on melko tasainen, jaa aurinkokin näyttäytyy nyt illalla.

TI 22.7.2014

Aluksi päivä oli kovin lämmin, patikoimaan läheddiin ilman lahkeita. Mönkimen mentävä tie oli nopeaa kulkea, ja hyvin pian oltiin Bállovárrin takana lammen rannalla louansta tekemässä. Ennen lähtöä poikkesin toki bongaamassa kammin—aikanaan varmasti ihastuttava, sisältä koivurunkoinen turvekammi, nyt se oli viittä vaille romahtamassa. Ovea ei olisi saanut auki yhtenä kappaleena, mutta puuttuvan takaseinän läpi sisälle olisi voinut kömpiä. Tässä ei edes ruokaa laita, saati sitten yövy. Lounaan jälkeen meno oli vähän rankempaa, möykkyisiä soita ja käkkäräpuumetsiä sekä yksi vähän ikävä suopuro, josta pienellä hakemisella löytyi sandaalein kahlattava ylityspaikka. Mutta sähkölinjoilta meno helpottui taas, ja jaksettiin Palopään kaakkoispuolella olevalle lammelle asti. Ei puut, ei mikään, ei suojaa melkoiselta tuulelta, mutta teltassa on hyvä oleilla. Ja tästä on huomenna kevyt matka Utsjoelle. Sääli vaan, ettei hotellimajoitusta ole siellä tiedossa. Tosi kylmä nyt illalla, ei puhettakaan t-paidassa ja shortseissa roikoilusta.

Matkamme jatkui alas tunturista Utsjoelle, missä yövyimme mökkikylässä ja kävimme saunassa ja söimme sivistyneesti ja lähdimme bussilla kohti Rovaniemeä ja sieltä junalla kotiin. Toisinaan käy niin, että sivistykseen palaamisen jälkeen ei jaksakaan enää kirjoittaa päiväkirjaa loppuun. En nyt enää vuosien päästä tätä puhtaaksi kirjoittaessani ala väärentämään päiväkirjamerkintöjä vain tarinan viimeistelemisen vuoksi, joten jääköön keskeneräiseksi kuten se alunperinkin oli.

[1]  Tuolloin oli juuri poistunut kaupoista "vanha kunnon" DEET-pohjainen Offi, ja se oli korvattu ikaridiinia sisältävällä Offilla. Tällä aineella ei ole lainkaan etävaikutusta, joten hyttyset käyvät koko ajan tökkimässä ihoa, ja jos jokin pienikin kohta on jäänyt sivelemättä, niin ne kyllä löytävät sen ja asettuvat aterioimaan. Sittemmin on apteekeista alkanut saada "Hyttys-Ässä" -tuotemerkillä 50% DEET:iä sisältävää hyttyskarkotetta, joka toimii yhtä hyvin kuin se "vanha kunnon". Ikaridiini jääköön kaupan hyllylle minun puolestani.


Antti J. Niskanen <uuki@iki.fi>