Kesä 2015: Kilpisjärvi - Lätäseno

Ehdittiin junaan, mahduttiin hyttiin, ja ravintolavaunussakin oli tilaa, ei vaan kehuttavaa olutvalikoimaa.

PE 7.8.2015

Aamu tuli varhain Rovaniemelle saapuessa. Jätettiin rinkat linja-autoasemalle, ostettiin liput ja lähdettiin kaupungille shoppailemaan. Kuivaporo ym. oleellinen löytyi, ja lähdettiin onnikalla munkin kera noin puoli tuntia myöhässä, joten taukoja ei ennen Muoniota pidetty. Kilpisjärvelle päästiin ajallaan ja hotellihuone ilahdutti olemalla epäkamalampi kuin Tripadvisor povasi. Järvi oli sopivan viileä uida saunasta, ja hotellin ravintola hyväksytään. Myös siellä vilistävä sopuli selkeästi piti paikasta.

LA 8.8.2015

Pekoniaamiaisen jälkeen tilattiin taksi ja aloitettiin matka lokoisasti. Lyhyen polultaeksymisen jälkeen heti alkuun, loppumatka Ailakkajärven tuvalle oli helppokulkuista polkua mukavassa säässä. Sopuleita näkyi matkallakin useita (niitä on kuulemma paljon). Tuvassa oli täysi miehitys, kolme jannua kaljoineen ja yksi pariskunta, kaikki kalastajia. Syötiin lounas ylilämmitetyssä kämpässä, ja jatkettiin vielä matkaa muutama kilometri Ragatgohpilta laskevan puron varteen, joka jylisikin kohtuullisessa rinteessä kuin isokin koski. Kivikkoisen seudun keskeltä löytyi ilahduttavan hyvä leiripaikka, johon alkavassa sateessa pystytettiin teltta. Myöhemmin sade lakkasi, tuulikin tyyntyi (teltan olin jo varmistanut useilla lisänaruilla tuulen puolelta) ja ilta oli kosolti kaunis. Hyttysiäkin alkoi vihdoin löytyä.

SU 9.8.2015

Aamulla piti herätä juuri kun aurinko alkoi mukavasti lämmittä telttaa. Aamurutiinien jälkeen päästiin matkaan nätissä joskin viileässä säässä, "aamupäivä" pääosin ylämäkeen klompsutellen.Gunašoaivin koillispuolelta puroa seuraillen ylös, missä tehtiin lounas näköalojen auetessa joka suuntaan, sitten Biennečohkkan rakan (Rakkaahan ei karttaan rakaksi merkitä, jos välistä pilkistää vähänkin vihreää. Moni kartassa helppokulkuiselta näyttävä rinne oli todellisuudessa melkoista kivikkoa!) pohjoispuolelta ja rinnettä alas. Rinteestä näkyi pari lampea, jotka toimivat hyvänä kiintopisteenä, ettei tarvinnut Puuvrasjoen tuvalle matkalla enää pahemmin eksyä, tarpeeksi väsy kun oli muutenkin. Tupa on fantastisessa kunnossa, kaksi erillistä puolta, ja kohtuullinen plutimapaikka purossa. Puro tosin oli vähän tarpeeton lisäbonus kahlattavaksi, hyvin olisi pärjännyt ilman sitäkin harjoitusta tämän illan.

MA 10.8.2015

Kämpältä lähtö oli liki yhtä hidasta kuin telttaleiristä, mutta kauniissa säässä ja hyvää mönginpolkua matka taittui nopeasti, mitä nyt pari puroa meni taas sandaalein kahlaamiseksi. Bihtovárrilta oli hienot näköalat joka suuntaan, myös poroerotus ja Njamatjávri erottuivat hyvin. Lounaan aikaan aurinko alkoi taas ärsyttävästi paistaa ja tuli hiki. Poroaitaa seurattiin järven reunaa myöten, ja aidalta erkaannuttuamme hankaluudet alkoivat—suolälliä, vesikuoppia, ryteikköä ja yleistä splää. Geassevárrin rinteelle noustaessa maasto helpottui lopulta vähän, vaan ei paljon. Tiiviihkössä koivumetsässä näkyvyyskin oli vähän rajallinen ylettömien hyttyspilvien vuoksi. Viimein Roggejávri alkoi näkyä, ja päätimme mennä sen etelärannalle leiriin, jos vaikka avoimemmassa maastossa olisi vähemmän hyttysiä. Kissan viikset. Mutta kohtuullinen telttapaikka löytyi rinteestä puron vierestä, ja hyttyset rapisevat teltan kattoon kotoisasti, kuin sade konsanaan. Jotain mäkäräisiäkin on ihan sikana, mutta ne eivät kuitenkaan pure. Ainakaan vielä. Odottavat varmaan että käymme nukkumaan.

TI 11.8.2015

Aamulla meinasi tulla teltassa lämmin auringon paistaessa, mutta joutihan sitä ylöskin nousta. Puuskutettiin mäkeä ylös ja kierrettiin Biggosoaivin huippu lounaan puolelta. Huippujen välisessä solassa juolahti mieleen kokeilla kännyköitä, ja todettiin tunkki. Alas laskeuduttuamme puron ylitys ja melko helppoa kulkua koivumetsän halki Kaskasjoen autiotuvalle. Kannas joen ja lammen välissä on melkoisen korkea! Joessa on tuvan kohdalla helpon näköinen kahluupaikka, ja lammessa oli hyvä käydä pesulla. Pyykkiäkin pestiin ja lämmitettiin tupa tarpeettoman kuumaksi niiden kuivattamista varten. Ilta boretettiin, juotiin teetä ja kauhisteltiin huomista pitkää taivalta. Tupa on varsin uuden näköinen, hienossa kunnossa, ja liiteri on täynnä puuta. Epävirallisen näköinen nuotiorinki penkkeineen on pihassa.

KE 12.8.2015

Yöllä sataa paukutti ja tuuli viuhui, mutta aamuksi oli poutaantunut, ja kohta aurinko taas paistoi. Ja matka taittui, kun vihdoin maasto oli suotuisaa. Aluksi seurasimme pitkän tovin oikein polkua—liekö ihmisten vai porojen. Sitten pehmeää ja tasaista tunturinrinnettä kaakkoon Pitsijärven eteläpuolitse. Pari puroa piti kahlata sandaalein, mutta ei se paljoa hidastanut. Lounas tehtiin vasta Gaskkamus Bovnnoaivin jälkeisellä purolla, ja silloinkaan ei vielä ollut edes nälkä. Hulvaton vauhti pysähtyi vasta Ádjajohkalla, josta ei meinannut päästä yli! Monesta kohtaa yritettiin, mutta rannat olivat tiivistä pajukkoa, parhaat paikat liian syviä kahlata, ja muutama potentiaalinen ylityskohta osoittautui vievän saareen eikä vastarannalle—onneksi huomattiin tämä sentään ajoissa! Lopulta monen turhauttavan ja aikaavievän tunkin jälkeen päätettiin leiriytyä tälle rannalle ja mennä huomenna yli vaikka väkisin. Teltalle löytyi mukava paikka, ja lähistöllä on jopa pari helposti kahlattavan näköistä kohtaa—mitä nyt vastaranta on niissäkin sitä helvetin vatukkoa. Kyyyyyylmä alkoi vaan tulla iltaa kohti, pitänee yöksi pukeutua pitkiin lahkeisiin. Ja ei toimi kännykkä täälläkään, joskaan ei vasiten lähdetty tuntureita huiputtamaan teleoperaattoreiden toivossa.

TO 13.8.2015

Jälleen mukava sää aamulla. Scouttasin aamupalan jälkeen vähän alavirtaan lupaavalta näyttävää ylityspaikkaa, ja siitähän mentiinkin yli ihan saappain. Pajukkokaan ei ollut järin tiheää vastarannalla, ja melko pian päästiin taas helppokulkuisille tunturinrinteille. Ja nyt alkoi viimein näkyä porojakin (ärsyttävästi olin juuri yöllä nähnyt unta porosta). Kutukosken ylitys oli varsin helppo, kämppä löytyi ja saatiin mykellystä maaruun. Ja polkua (mönginura) pitkin kulkeminen oli vieläkin helpompaa Kalkkoaivin tuvalle. Tupa näkyi jo etäältä, etenkin sen pihassa oleva masto (varmaan erämaapuhelinten ajoilta). Mutta vielä tunturin rinteellä tuli vastaan toinen tupa, jonka ovi oli laudattu umpeen ja sisällä näytti lattiaremontilta. Pihapiirissä oli normaalit fasiliteetit, nekin vähän rempallaan. Mutta varsinainen autiotupa, kun sinne asti päästiin, oli juuri niin siisti kuin voi olettaa näin autolla ajettavan tien päässä. Kaksi autoa oli pihassa parkissa, mutta kämppä asumaton. Poikkesin Kalkkoaivin huipulla katsomassa maisemia. Kännykkä alkoii toimia jo 1/4 matkasta ylös. Urheilun jälkeen letunpaisto (sääntöjen vastaisesti nuotiolla) ja burrp.

PE 14.8.2015

Yöllä yksi yksinäinen eräilijä änki kämppään, söi eväitä eteisessä ja asettui sitten laverille yöksi. Oli kuulemma tullut autoltaan, jonka jätti Käsivarrentien varteen. Aika borettava alkumatka kalareissulle. Jätimme kaverin tunkkaamaan GPS:äänsä ja lähdimme etelään päin, kohti Čuđđečearrun itärinteitä, tarkoituksena kiertää rakat ja suunnata laavulle Lätäsenon varressa. Laskeutuminen Saitsijoelle oli vähän rymistelyä, mutta päästiin sinne ja ylikin. Kunnon polkua sen vastarannalta vaan ei löytynyt, ja oli melkoinen äheltäminen jokivartta eteenpäin. Sitten puussa oli plakaatti soidensuojelualueen alkamisesta, ja paikallistin meidät kartalla lännempää kuin luultiin, ja polku vastaavasti löytyi etelämpää, vielä etäällä purosta. Polku poikineen, monta tukevaa polkua meni kohti Lätäsenoa, vaihtelimme niitä jokusen kerran ja tulimme laavun pihaan. Ketään ei ollut paikalla, mutta laavu oli täynnä kamaa (myös kaljat ja viskit avoimesti esillä!). Tehtiin kuitenkin vain hernesoppakeitto ja lähdettiin kahlaamaan jokea vähän laavulta alavirtaan. Housunlahkeet saatiin siinä kasteltua ennen kuin homma osoittautui epätoivoiseksi. Tultiin jokivartta etelään Sietkasulloille asti, keiteltiin kahvit ja lopulta päädyttiin telttailemaan niille nurkille. Ei koskaan satu saksalaisia veneturisteja kohdille kun niitä tarvitsisi, ei edes pesullakäynnin aikana. Illalla syntyi ihan auttava nuotio valmiiseen tulisijaan pystykoivuista ja kuivuneista katajanoksista, ja teltassa lueskeltiin vaihtoehtoisia poispääsykarttoja.

LA 15.8.2015

Jälleen kaunis päivä, ja ensimmäistä kertaa liki helteisen lämmin iltaa kohti, vaikka aamu olikin normaalin viileä. Polku jokivartta pitkin välillä oli olemassa ja välillä ei, mutta eteenpäin päästiin hyvää vauhtia ja matkalla nähtiin etäältä muutamia kalastajia vispaamassa keskellä jokea. Sitten tultiin erääseen isoon kalastajien leiriin, jossa meille ensitilassa tarjottiin oluet, ja alettiin sitten udella reittiämme. Kyyti vastarannalle tarjottiin, mutta suoalueita Isokurkkion tuvan takana paheksuttiin kovin. Vastarannan polut kuulemma olisivat helpompia kulkea maantielle kuin tämän rannan, mutta kun ei Lätäsenon karttaa ollut minulla laisinkaan—mikähän järki siinäkin taas oli. Päätettiin pysyä vanhassa B-suunnitelmassa, ja kaverit vahvistivat polun olevan hyvää mönginuraa maantielle asti. Kiitettiin oluista ja jatkettiin joen mutkaan (johon kämppä sopivasti EI näkynyt) lounaalle. Sitten uraa pitkin tunturiin etsimään viimeiseksi yöksi telttapaikkaa, joka löytyi pienen lammen rannalta sangen möykkelikköisestä maaperästä, mutta Katja oli jo ihastunut paikkaan niin, että halusi viedä saappaallisen suovettä kotiinkin. Kauniit on maisemat teltan ikkunasta, ilma ihan tyyni, ja jos porot tulevat kompastelemaan teltan lisänaruihin, niin perkele. Yhtä aiempi suo oli tarjonnut mukavasti kypsää hillaa, mutta täällä niitä ei enää näkynyt.

SU 16.8.2015

Varsin sumuinen ja kylmä aamu, mutta liikkeelle päästiin ajoissa, ja kulku oli helppoa. Mönginura muuttui pian ihan autolla ajettavaksi tieksi, tosin viimeinen puronylitys ei olisi mennyt kuin Ladalla. Aurinko paisteli suurimman osan matkaa, kuten reissun viimeisenä päivänä kuuluukin, ja pian tupsahdettiin Käsivarrentielle ja alettiin liftata. Kohta tuli lähitalosta täti ihmettelemään, ja neuvoi postiauton menevän "viiden minuutin päästä". Mentiin sitten sillä, ja Palojoensuussa vaihdettiin Hetan bussiin. Aivan kaikki ei mennyt putkeen, kun Siljan kapakka oli sunnuntain kiinni, mutta hotelliin päästiin ja Paavontalon sauna saatiin buukattua maanantaille. Eli loppu hyvin.