Kesä 2018: Hossa - Martinselkonen

Herätys oli aikaisin ja ehdittiin junaan ilman suurempia ongelmia. Kuopion junaan päästiin valtavine rinkkoinemme ja syötiin second breakfastia ravintolavaunussa. Kuopiossa vaihto Kajaanin junaan, joka oli täynnä rasittavia urheilujunnuja multimediameemeineen, eikä heitä päässyt pakoon edes ravintolavaunuun, koska sen olemassaolo tässä junassa oli puutteellinen. Ei siis myöskään saatu pullamuusia lounaaksi, vaan kärrystä leivänkäntyt. Lisäksi juna oli niin myöhässä, että erittäin väljä vaihto Perangan bussiin kutistui vain viiteen minuuttiin. Ehdittiinpä silti, ja kohta oltiin Perangan risteyksessä lähdössä tallustamaan. Lämpimässä poutasäässä matka Hevonperseenmutkaan taittui joutuisasti, ja ehdittiin perille ennen lyhyttä ukkoskuuroa, jonka jälkeen sade ei taas vaivannut. Nälgä siinä vaiheessa alkoi kyllä jo olla, mutta siihen auttoi mykellys. Hyttysiä oli päivän mittaan hieman, ei vaivaksi asti niin kauan kuin Offia riittää. Myös uusi Teho+ vai mikä se nyt oli toimi yhtä hyvin kuin vanha Offi. Päiväkirjan kirjoittaminen jäi huomiselle, joten pitää silloin muistaa kirjata, että Katjan stuffilistasta puuttuu hydrokortisoni. Hyttys-Ässä, täsmensi Katja.

TI 19.6.2018

Yö meni rauhallisesti hyttysten totellessa Ässää, ja puuron jälkeen päästiin taas polun päälle. Matkalla Kukkuriin pysähdyttiin hetkeksi kalastamaan (nix) ja poimimaan nokkosia vanhasta kämpän rauniosta. Niistä tuli hyvä lisä pullamuusiin, jota laiteltiin Kukkurin pihassa vielä ennen kuin alkoi sataa, mutta varmuudeksi tultiin sisälle syömään. Yritettiin onkia pitkin iltaa, ja saatiin lähinnä särkiä, joista yksi säästettiin haukisyötiksi yötä varten. Pesullakin käytiin paremman tekemisen puutteessa, ja ennen kuin alettiin hiillostaa särkiä, nakkasin haukisysteemin [1] jorpakkoon. Ennen kuin olin ehtinyt vapaa sitoa kiinni, rumasti kellumaan jäänyt syöttisärki oli kadonnut pinnan alle, ja koho alkoi lipua virtaa kohti. Niinpä pussitettiin samoin tein kaamean kokoinen hauki, josta vajaa puolet syötiin mac'n'cheesen kanssa, ja loput syötäneen huomenna lounaaksi tai illalliseksi, hiilisärjet odottelevat aamiaista. Tuulee ja satelee, mutta kämppä on lämmin. Katja tarvii seuraavalle reissulle uudet sukat, mutta muistanee sen ilmankin päiväkirjamerkintää.

KE 20.6.2018

Aamulla sateli ja herättyämme piipitykseen laitettiin puuro ja tee kaasulla sisätiloissa, minä söin juustomakaronin jämiä ja haukea nam. Pakattiin stuffit ja kaiken arpomisen päätteeksi puettiin täydet saderytkyt päälle kun lähdettiin kohti Lavajärveä. Ei suurempia kommelluksia matkalla, ja istahdettiin kämpässä hetki hedelmiä syöden. Sitten jatkettiin Aittojoen tulentekopaikalle lounastamaan, mihin saapuessa sadekin oli jo loppu. Hernesoppakeittoa tehdessä paikalle poikkesi Perankaan paluumatkalla oleva täti, joka oli ensimmäistä kertaa Hossassa ja tykkäsi kovasti, varoitti vaan hyttysistä Ala-Ölkyllä. Ilman sadevaatteita jatkettiin jotain ihme 50 km suorituspyöräilypolkua Syrjäjärvelle, mihin päästiin juuri sadekuuron alkaessa. Käytiin sittemmin koskea katsomassa ja paistettiin loput hauet nuotiolla tuulessa, joka teki teen keittämisen liki mahdottomaksi. Tiskatessa uteliaat särjet partioivat rannassa ja lähellä molahti ilmeisesti hauki—kyllä täältäkin apetta saisi. Nyt kymmeneltä ilta on lähes pilvetön ja tyyntymään päin.

TO 21.6.2018

Aamu oli aurinkoinen mutta kolean tuulinen. Olisi mennyt ikä ja terveys nuotiolla aamiaista laittaen, joten huijattiin kaasulla. Liikkeelle lähdettiin peltipaidoissa, mutta kohta nämä oli jo riisuttava. Poikettiin Joukovirran laavulla istukskelemassa, vastapäätä mökeillä oli autiota. Seurailtiin polkua Lounat-Valkeiselle, jossa muinainen pääsiäisen leiripaikka ei ollut enää tunnistettavissa, eikä paistinlastaakaan näkynyt. Järven itäpäässä murkinoitiin, häirittiin pari poroa Lounajan tallilla ja saavuttiin Kokalmukselle juuri ennen paria pyöräilijää ja valtavaa kakaralaumaa. Jätettiin nämä melskaamaan ja mentiin hakemaan kalat Rytilammelta. Lammen kärrypolku oli tuskin enää tunnistettavissa, mutta leiripaikka oli lähes entisensä, kiuaskin vielä tallella muttei heti käyttökunnossa. Otettiin niemestä pari särkeä ja jokunen ahven, jotka hiillostettiin laavulla ja syötiin mykellyksen kanssa, nyt jälleen kahden. Pyöräilijöitä täällä on kulkenut enemmänkin, yksi olisi halunnut lainata meiltä ketjutyökalua, mutta olimme yhtä puutteellisesti varustautuneet kuin hänkin. Nyt illalla taivas on kirkas ja ilma tyyni, tosin vierailijat kertoivat huomenna olevan sateisempaa säätä.

PE 22.6.2018

Olipa aurinkoinen ilta enää muisto vain aamun harmauden ja tasaisen sateen keskellä! Puuroiltiin keittimellä ja lähdettiin lampsimaan täysissä sadevermeissä. Ohitettiin pari joutsenta, jotka olivat aamuyöstä tehneet jotain valtaisaa operaatiota töötäten vastoin kaikkia säädöksiä hiljaisuudesta taloyhtiössä. Kokalmuksen porotallit ammottivat tyhjyyttään, ja pohjoisemman luona huomion kiinnittyessä talliin melkein jäi värikallion tienviitta huomaamatta. Matka taittui melko joutuin, ja tultiin pian Valkeisen tielle, jossa ei ollut merkkejä mistään edes puuvajasta, johon pääsisi sadetta suojaan lounaalle. Niinpä jatkettiin Lihapyörteen laavulle ja tanssilavalle, missä tehtiin sopat. Sieltä lyhyt pökäisy Värikallion kodalle, jota ei enää ollut! Hulppea keittokatos kyllä, mutta vähän speetu paikka sivistyneesti yöpyä. Käytiin siis kalliomaalauksilla ja jatkettiin Ala-Ölkyn laavulle aiemman tädin hyttysvaroituksesta huolimatta. Ja olihan niitä! Mutta Värikalliolta asti kirkastuneessa säässä oli hyvä paistaa lettuja ja vielä parempi syödä niitä. Nyt sää on kuin eilen illalla, upea. Soitettiin aiemmin Paasovaaraan ja Tavilampi on nyt buukattu ylihuomiseksi.

LA 23.6.2018

Viisi minuuttia edellisen kirjoittamisen jälkeen alkoi sataa, ja satoi vielä aamullakin. Hyttyset eivät yön aikana häirinneet. Aamutoimien jälkeen valuttiin Lihapyörteelle ja Laukkujärvelle, joka oli entisellään. Matkalla Puukkojärvelle yritettiin haukea Talasjärveä edeltävältä nakkikioskilta, laihalla menestyksellä. Satoi edelleen, joten annettiin touhulle tunkit ja jatkettiin matkaa Puukkojärvelle lounastamaan, kellokin oli jo aika myöhä siinä vaiheessa. Ilahduttavasti Puukkojärven uusi kämppä on kuin vanhan kopio, ja ihan vanhan paikan vieressä. Lämminkin tupa oli, joten kaalilaatikon jälkeen sateen hetkeksi tauotessa käytiin plutimassa. Sitten jatkettiin vielä Torkonluikealle teltalle. Hyvä tasainen telttapaikka tulentekopaikan pihapiirissä, liiteri täynnä hyvää puuta (ja liiterissä vieraskirja!) mutta ei puuceetä. Matalassa rantavedessä meuhkaa kalat ja etäämmällä mäikää änkyttävä käki. Nyt on taas poutaa.

SU 24.6.2018

Aamulla uhkaili sateella sen verran, että teltta joutui pakettiin märkänä, ja me puimme kurahaalarit ylle päivän taivalta varten. Ei tosin olisi tarvinnut. Aika pian ne pois otettiinkin. Huosivirran tulentekopaikalla oli puucee, ihan oikein kaksipuolinen. Matkan varrella oli aina siellä täällä infotauluja, koska reitti varmaan oli osa jotain luontopolkua. Bongattiin puiston avajaisista tuttu amfi, ja sitten oltiinkin jo luontokeskuksella pullamunkilla ja kahvilla. Ei ollut mitään mainittavaa elintarvikemyyntiä siellä, mitä nyt tölkissä lohirouhetta tai jotain muuta boretöhnää, kinkkukukkoa tms. Jatkettiin Öllörin rantaa "HOSSAN KYLÄ" -kyltin suuntaan, ja leveää helppokulkuista polkua oltiin vauhdikkaasti perillä ja lomakylän baarissa tilaamassa mättöä. Ruokalista voimassa klo 14:30 asti, mitähän sitten tapahtuu, tuleeko kokki töihin? Sen verran yksinkertaiset annokset listassa oli tarjolla. Sen sijaan baari olisi ollut todella hyvin varusteltu—sääli vaan, että oli vielä käveltävääkin jäljellä. Lumon kauppa oli ihan hyvin varusteltu, saatiin kaikki tarvittava (paitsi tuore pulla) ja Katjalle Hossa-paita. Sitten käytiin Paasovaarassa kirjautumassa ja jatkettiin Tavilammelle asettumaan taloksi ja saunomaan. Pyykkiäkin pestiin ihan lämpimällä vedellä, ja illemmalla lämmitettiin tupaa sen verran, että pyykit varmasti yön aikana kuivuvat. Iltapalaksikin popsittiin heräteostosmaggaraa, joten nyt meillä on mukana kokonaisen päivän ylimääräiset safkat. Ja taas aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, mitähän se mahtaa tarkoittaa.

MA 25.6.2018

Mökissähän olisi nukkunut vaikka kuinka pitkään, mutta täytyi silti herätä pilvipoutaiseen aamuun ja pitkähköön kävelymatkaan. Matka Vieremänjärvelle meni oikeastaan aika joutuin, ja siellä tehtiin hernesoppakeitto maggaralla—kun ensin saatiin vesi nostettua. Järvi oli ihan ylipursuavan täynnä, mikä hankaloitti puhtaamman virtaavan veden äärelle pääsyä. Merkattu hetekin oli keskellä tulvaniittyä. Kunhan maarut olivat täynnä ja oikea polku löydetty, matka jatkui ilman hämminkiä. Syvälammen polunhaarassa pystytettiin kaatunut kyltti ja lähdettiin sitten Louhilammelle ongelle—aiemmalla reissulla oli vieraskirja kertonut, että sieltä tulee ahvenia. Ja kissan viikset, lampi ei yhtään näyttänyt kalapaikalta, eikä nykäyksen nykäystä tullutkaan. Palattiin rinkoille ja jatkettiin Syvälammelle, missä nuotion sytytyksen ja muun säätämisen jälkeen aloin heti laavurannassa ongelle ja sain poimittua kymmenen pientä naposteluahventa hiillostettavaksi. Kuivateltiin telttaa auringonpaisteessa (sehän oli paistanut jo lounastauosta alkaen) ja tehtiin maggaraomelettia, joka onnistui kuivatuista äguista ihan normaalin kaltaisesti. Laavun vieraskirjasta löytyy tuttuja merkintöjä, kirja on yli 25 vuotta vanha... Vuoden 2017 päästäisen jälkeen merkintöjä on kertynyt noin 20 kpl. Ei ole liikaa ruuhkaa. Melkein täysi kuu nousee vastarannalla, järven toiseen päätyyn laskeutui pari joutsenta, taivas on pilvetön ja paikka ihan tolkuttoman hieno. Mitähän tämä säätila tällä kertaa merkitsee huomisaamuksi? Ei muuten juurikaan hyttysiä, vaikka ollaan keskellä suota!

TI 26.6.2018

Se meinais sitten aurinkoista aamua vaihteeksi! Mukava oli herätä, laittaa puurot ja lähteä tallustamaan, ja joutuusti tultiin tielle, josta poikettiin ilman rinkkoja katsastamaan Palosen maja. Se osoittautui rajavartijoiden lukituksi kämpäksi, tosi nätillä paikalla, ja saunakin siellä oli (myös lukossa) ja laituri, vene, kaikki mitä rauhalliseen rajavartijaelämään kesällä tarvitaan. Me palattiin rinkoille ja lähdettin tallustamaan borettavaa tietä pitkin, isoa möhkälesepeliä, pahinta laatua. Tehtiin lounasta Matalajärvestä laskevan puron kohdalla, minkä jälkeen ei aikaakaan kun oltiin Tulijärven kämpälle vievän polun erkanemiskohdassa. Kämppä löytyi siistissä kunnossa ja patjatkin (hieman yääk) olivat lavereilla. Nuotiosijalla joku urpo oli tärvännyt kokonaisia pöllejä ja jättänyt sylikaupalla hyviä halkoja säiden armoille. Kannettiin niitä takaisin liiteriin ja tehtiin mättöä auringon laskiessa ja kalojen polskiessa Tulijärvessä. Edelleen rannalla on kyltin jämät kertoen vuokravedestä ja kaikenlaisen... jotain. Ei saa enää selkoa sanoista "kalastus" tai "kielletty". Muurahaisia on vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla täällä käydessäni, vaikka onhan niitä jokunen myös kämpässä sisällä. Pilvistynyt iltapäivä, joka näytti liki sateellakin uhkailevalta, on tipotiessään ja taivas on täysin kirkas.

KE 27.6.2018

Aamu oli taas aurinkoinen kun lähdettiin tekemän lyhyttä päivätaivalta. Vaikka olin vannottanut Katjaa kieltämään minua oikaisemasta, niin oikaisimme silti—tällä kertaa etelään pääosin moottorikelkkauraa pitkin Saarilammen tien päähän, ja siitä itään Varpalammen eteläpäähän ja polulle. Tämä oikaisu oli ehkä ihan järkeväkin. Varpalampea yritettiin kalastaa laihoin tuloksin, ja tallustettiin sitten Hämeaholle. Rajavyöhykettä on näköjään siirretty joistain paikoista lähemmäksi rajaa, polun varressa oli paikoin puita, jotka ovat selvästi olleet ennen merkattuja. Myöskään Moukkori ei ollut—ainakaan kokonaan—vyöhykkeellä. Hämeahon maja on siisti kaikin puolin. Laitettiin broileriböbelistä tukeva mättö "lounaaksi" ja rötväiltiin vaan. Yritin onkiakin lammen rannasta pitkospuiden kohdalta pariinkin kertaan, mutta ei ollut mitään merkkiäkään kaloista. Ei huvittanut lähteä lilluvaa suoreunaista lampea kiertämään, joten illalla tyydyttiin napostelemaan ahventen sijasta omenamuroketta. Taivas on edelleen kirkas ja kuukkeleita ei edelleenkään olla nähty.

TO 28.6.2018

Aamu valkeni harmaana, ja juuri kun nenuleitamme kämpän ovesta ulos työnsimme, ensimmäiset raskaat sadepisarat ropsahtelivat kuivaan maahan. Jääräpäisesti silti laittelimme aamupuuron ulkona nuotiolla, ja sen aikaa pilvet vielä jaksoivatkin pidätellä, mutta polun päälle lähdettiin täysissä sadetamineissa. Sen verran vähäistä sade kuitenkin oli, että jossain vaiheessa sadetakit päästettiin tauolle. Itse kahlasin märän pusikon läpi silti kurahousuissa, Katja vapautti nekin palveluksestaan. Jossain välissä rikoimme törkeästi ja räikeästi lakia seuraamalla polkua, joka parinkymmenen metrin matkan kulki jopa usean metrin verran rajavyöhykkeen puolella. Muuta sanottavaa ei polulla vastaan tullut ennen muinaista pihapiiriä, jossa muurit ja savupiiput yhä kohosivat pusikoiden keskeltä. Tähän aikaan vaan ei ollut marjoja popsittavaksi, joten jatkoimme matkaa. Lounas tehtiin vähän ennen maantielle saapumista yäkkiin suo-ojan seisovaan veteen, mutta hyvä heppaparsaspagetti siitä silti tuli. Loppumatka oli sitten tietä pitkin Taivaljoen myllylle ja laavulle. Tien toisella puolella tulentekopaikan yhteydessä oli liiteri täynnä kuivaa polttopuuta—jotain lehtipuuta tosin, mutta saatiin siitäkin nuotio helposti tehtyä. Laavulle tosin, koska edelleen satoi, ja koska siellä ei ollut mitään ritilää, niin pullamuusi laitettiin Trangialla. Yöpymään majoituimme myllyyn, jossa oli kuivaa ja tilavaa ja rauhoittava kosken kohina, lorina ja ruplatus—aikamoinen möykkä oikeastaan, mutta eiköhän se väisty kunhan unille päästään.

PE 29.6.2018

Aina yöllä herätessä kosken kohina kuulosti kattoa rummuttavalta rankkasateelta. Varmaankaan sellaista ei kuitenkaan ollut, mutta aamu oli silti harmaa ja ripsi hiljalleen vettä vähän väliä. Puuro laitettiin sisätiloissa ja liikenteeseen lähdettiin taas täysissä sadekamppeissa. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, ei se missään vaiheessa kunnolla äitynyt satamaan, mutta eipä toisaalta viileänä päivänä kevytkulkuisessa maastossa sadevermeet liikoja haitanneetkaan. Matkan varrella oli todella surkeassa kunnossa olevia pitkoksia, mutta toisaalta myös ihan uudenkarheitakin, sekä asennusta odottavia pitkoslautapinoja. Kyllä tätäkin reittiä siis ylläpidetään, vaikka kulkijoita ei ole ihan tuhkatiheään. Päivän matka Teerilammen tuvalle oli melko lyhyt, eikä matkalla pysähdytty lounastamaan. Perille tultua laitettiin soppa laiskasti keittimellä, ja sitten pestiin pyykkiä, lämmitettiin kämppä niiden kuivaamiseksi (kamiina on nostalgisenmallinen hankalasytytteinen pystypönttö, joka saakeli ähöttää kuumasti) ja sitten pludittiin itsekin. Kaikki tämä, jotta ansaitsisimme letut. No, ne ansaittiin ja onnistuttiin paistamaankin paikan kuivilla mutta oudoilla lehtipuuhaloilla. Paiston aikana vihmoi muutaman vesipisaran noin muodon vuoksi, muttei ruvennut satamaan. Nyt illalla lammen vastarannalle paistaa ihan aurinkokin. Mutta väliäkö tulevilla säillä, nyt kun nuotiota vaativat muonat (letut) on syöty päätökseen. Tässä kämpässä on patjat, me hemmotteloidumme piloille.

LA 30.6.2018

Lettukestit jatkuivat aamulla sisätiloissa lähinnä siksi, että tyhjenevä kaasupommi oli saatava loppuun. Tiskiveden lämmetessä tämä tapahtuikin, ja hylsy jätettiin sopivasti matkan varrelle sattuneeseen biolajittelupisteen metallitoosaan tyhjien kaljatölkkien joukkoon. Sää oli aamusta alkaen ihan ok, ei ihan sellaista paistetta kuin öinen säätila olisi antanut aavistella, mutta pääosin poutaa (välillä vähän uhitteli vettä vihmoen minuutin kerrallaan) ja mukavaa patikointisäätä. Martinselkosen eräkeskus löytyi polun varresta sieltä mistä pitikin, pullamunkki ja kahvit lämpenivät tilauksesta, ja mittarikyyti Suomussalmelle järjestyi omalla painollaan. Ilta sujui pitäjän baarit kiertäen sitten kun oltiin ensin kylpylässä lilluttu itsemme suvaittavaan kuntoon, ja lopuksi jouduttiin sivistykseen paluun ensi askelina totuttelemaan jälleen oikeisiin patjoihin ja—kauhistus—tyynyihin.