Tämä on matkan aikana omaksi ilokseni kirjoittamani päiväkirja lähestulkoon siinä muodossa, missä sen kirjoitin. En ole sitä liiemmin editoinut, sensuroinut, täydentänyt, täsmentänyt, lisännyt kartta- tai kuvalinkkejä tms, enkä aiokaan niin tehdä. Ulkopuoliselle aivan kaikki ei siis välttämättä aukene. Paikannimien oikeinkirjoituksen olen parhaani mukaan yrittänyt tarkistaa, joten reitin kulun pystyy ehkä jotenkin kartasta päättelemään, jos kiinnostaa. Retken valokuvat ovat paperikuvia, enkä tiedä skannaanko niitä tänne koskaan.
No, I do not intend to translate this to English.
|
MA 30.7.2007: Lähtö kotoa Tongittiin Hovis-Anssin kanssa matoja. Pian sen jälkeen alkoi sade (illalla olisi varmaan saanut hyviä matoja nurtsilta). Bussille lähtiessä sade vain yltyi. Mahdoin olla näky T-paidassa ja shortseissa, rinkka selässä, sateenvarjo etuyläviistoon matkalla 24:n pysäkille. Kuski jutteli aikovansa Karhunkierrokselle, neuvoin jättämään auton Rukalle ja bussilla Ristikalliolle eikä Hautajärvelle. Oli kovin kiitollinen vinkeistä. Junassa rinkka ei mahtunut matkatavarahyyskään, pakko nostaa ylös hattuhyllylle. Operaatiota seurasi pari saksalais(?)tyttöä, Suomea kiertämässä ja Rovaniemeltä suuntaamassa Ruotsiin. Yöllä vaunussa joku dille LAULOI ipodinsa mukana, nuku siinä sitten. TI 31.7.2007: Metsään Heräsin (siis nukuin sittenkin) kännykkään ennen Rovaniemeä ja ehdin vetää junassa kahvit. Bussia odotellessa loumiainen kotipizzassa. Sataa edelleen. Ranuan kautta Posiota kohti pikkubussilla. Juteltiin vaeltamisesta saksalais-belgialaisen pariskunnan (?) ja koiransa kanssa. Olivat tulleet Lemmenjoelta. Jäivät ranualle, huomenna etelään. En oikein osannut neuvoa Tikkurilasta meganähtävyyksiä päiväksi lentoa odotellessa. Olivat kumpikin toistamiseen Suomessa, toinen käynyt Nuuksiossakin. Vaikuttivat kiinnostuneilta talvivaelluksestakin, toivottavasti en pelotellut liikaa mutta tarpeeksi pakkasella ja lumihangella. Kuskin sanaan luottaen jäin sateessa pois toivottavasti oikeassa tienhaarassa ja aloin välistä loputtomalta tuntuvan maantietaipaleen, noin 10 km. Lopulta tulikin vastaan luvattu soratie, portti/puomi, ja sen takaa silta (jonka kupeessa auto). Villi Pohjola mainosti itseään sillalla, varmaan heidän kallis pullakalaperhostelupaikka. Siinä äpylit naamaan ja oikeaa jokivettä pulloon hanaveden tilalle. Ehkä 1.5 km myöhemmin seis ja leiri pystyyn. Komea paikka harjulla joen varressa. Sadekin oli nyt lakannut ja etäällä aurinko paisteli pilvien reunoihin. Safkan jälkeen haahuilua harjulla. Veikeää maastoa: paikoin syviä painanteita, joissa pitäisi olla suo, mutta pohja olikin kuivaa kangasta. Varmaan hyvä moreeniviemäröinti. Poroja joka puolella, hyttysiä maltillisesti. Auton omistajia ei näy, eikä ketään muutakaan. Joelle vähän jyrkkä vedenhakumatka, mutta menettelee. Joki houkuttelisi uimaan, mutta ranta suxx—soista löllöä, kantaa kuitenkin että vettä saa. Illalla jokiuomassa uhoaa välillä usvaa, välillä taas kirkastuu. Kannattaa olla ylhäällä harjulla. Pilvilauttoja tulee ja menee, joutuukohan teltta ensikäytössään [1] sadekokeeseen? KE 1.8.2007 Kyllä joutui. Yöllä satoi aika paljonkin, ja päiväkin oli enimäkseen sadekamppeissa talsimista. Pari km sai kulkea ilman. UKK-polku on tosi huonosti merkitty rapisseilla nauhoilla, ja välillä rymistelin ihan omiani. Joenylityksen jälkeen alkoi vastamaalatulta näyttävä pollareitti—siis reitti, ei polku. Polusta ei tietoakaan. Umpimetsää. Loppumatkasta alkoi olla melko poikki! Sitten kun kämpän piti olla puolen kilometrin päässä, tuli kyltti "Autiotupa 1,5" osoittaen väärään suuntaan! Sieltä löytyi upouusi (2006) kämppä Hoikkalammen rannalta. Polttopuut höylättyä lautaa, kirves on, ei patjoja lavereilla. Uskomaton kalapaikka kotirannassa, suoniemen vasemmalla puolella. Klo 1830 ongelle, klo 1840 kymmenen paistokarkeaa ahventa. Mato sai uida max 10 sekuntia kun jo oltiin nyppimässä ja kiinni. Lopuksi yksi jopa ilman matoa, kun kokeilin! TO 2.8.2007 Aamu oli aurinkoinen. Metsähallituksen kaveri kävi vilkaisemassa paikkoja. Karttaan merkattu AT oli Metsola, alkujaan 1964? Vieraskirja alkaa 1987! Nyt "ei huoltoa", heikko puupino, ei kirvestä, ei kamiinaa, katto osin romahtanut, loisto-puucee tosin. Suolla puusaarekkeesta oikealle kuulemma iso hete, ei muuta vettä. Lomavaaraan tullessa kämpällä oli kaksi hillastajaa, toinen MH:n miehiä joka ei tiennyt Hoikkalammen uudesta kämpästä! Hyvät puut, liiterin takana hete, lammessa kuulemma hyvä uida, mutta minua suoranta ei viehätä. Vieraskirja pursuaa kevättalven hiihtelijöitä (menisikö läheltä teollisuuslatu?) mutta tänä kesänä vasta neljä merkintää. Ei patjoja täälläkään. Vanhoissa vieraskirjoissa (2 kpl, alkaen 1992) riitti lukemista illaksi. PE 3.8.2007 Aamu oli taas kauniin aurinkoinen. Iltaisia lettuja aamupalaksi ja tien päälle. Metsästä putkahdettuani pysähtyi muuan Ladaa ajava paikallinen juttelemaan. Tuli mustikasta. Kehui paikallisia vattupusikoita. Kouvassa tienviitta osoitti kievariin, mutta tunkit heille kun eivät kerro etäisyyttä! Puhakanotsa oli niin metsäinen ettei maisemia olllut (en lähtenyt vasiten könyämään jyrkännettä etsimään). Uuden näköinen laavu tuli vastaan jo ennen järven päättymistä ("Kouvan laavu"). Lähdin syötyäni tarkastamaan maastokarttaan merkattua, sitä ei enää ollut. Matkalla sinne polku nousi taas melkoiselle jyrkänteelle ja alas. Palatessa scouttasin alavampaa reittiä huomiseksi. Illalla järvi oli täysin tyyni, ja porot melskasivat kelloineen suolla. Vähän ennen kymmentä pitkä valoisa ilta muuttui sateeksi. Kunhan sataisi loppuun ennen aamua. LA 4.8.2007 Satoi loppuun, aamulla aurinko paistoi silmiin. Joutuisan aamiaisen jälkeen kohti Rytitupaa, oikaisten keltaista pollapolkua pitkin Rytivaaran torpan kautta. Upea paikka, nuotiorinki polttopuineen, ja jossain monista vanhoista rakennuksista olisi varmasti saanut yövyttyäkin. Porokin jolkotteli vanhan navetan kupeessa kun saavuin. Vieraskirjan mukaan torpassa käy ihan päivittäinen vilske, isojakin turistilaumoja. Ja vaaralle noustessa osui kohdalle ensimmäinen kunnolla hillaisa suo. Torpalta matkaa jatkaessa erkani keskellä suota reitiltä pitkospuut, joiden luona kyltti toitotti "Niittylato, niittypato, niittysauna". Sauna näytti ihan saunomiskuntoiselta! Ainakin siellä saisi yövyttyä, yksi mahtuisi sopivasti lauteille. Rytituvalla tein lounaan, ja ohi kulki pariskunta ja vaimon vanhemmat, yli 70-vuotiaat teräsvanhukset, hillasta palaten. Sangot täynnä. Tuvassa kirjan mukaan paljonkin hillastajia, mutta melko vähän vaeltajia/yöpyjiä. Yksi patja isolla laverilla. Tuvan takana vähän matkan päässä hete, vieressä puro. Rytituvan nuotiopaikalla ei pakinripustushärveliä, mutta lähikuuseen nojasi riuku, jolla sai roikotettua. Matkalla kohti Peurolampea piti taas ahtaa itsensä lakkoja täyteen yhdellä hengähdystauolla. Peurolammen laavua ennen pitkospuiden vierellä myös kypsiä lakkoja—eikö täällä kukaan käy niitä syömässä??? Laavulla huonot puut—surkeaa riukua, valtaosin silti valmiiksi katkaistu eli palaahan ne. Lammessa polskii pikkukalat, vieressä solisee puro. Tulisija oli yhä kuuma, vaikka viimeinen kirjamerkintä on 31.7. Vain 13 merkintää tänä vuonna, lähinnä kesällä ja maaliskuussa. Kirja alkaa 1989. SU 5.8.2007 Lomaojan laavulle, komealla paikalla ja hyvät polttopuut, joskin vettä saanee hakea aika kaukaa mäen pohjalta asti. Siitä vaaran kuvetta myöten kohti Jaaskamon P-paikan polunhaaraa, jossa lepuutellessani kaksi vanhempaa ukkoa onkivehkeineen kulkivat ohi P-paikalle päin. Kertoivat Lomaojassa olevan tammukkaa. Päätuoreelle nousussa oli tekemistä. Matkalla oli levähdyspaikka pöytineen upean maiseman äärellä. Ahmakalliolle nousu tuntui vielä loputtomammalta, ja sitten siellä tulee vastaan serpentiinikiveä ja kiiltoliusketta ja konglomeraattia (jonkun mineralogisen luontopolun infotauluja) ja vihdoin viimein lopulta se näkötorni. Juuri silloin alkaa tihuttaa vettä. Siitä viis ja torniin, josta Syöte jo näkyikin, ja auringon kohta pilkahtaessa myös pätkä sateenkaarta tummaa metsää vasten. Tornilta oli enää lyhyt matka Ahmatuvalle: Valtava kompleksi, jossa autio- ja varaustuvat yhdessä rakennuksessa, liiteri/m-WC/n-WC toisessa, liiteri/vaja, pelottava määrä suksitelineitä (tämä on joku latujen risteyskohta), ja portaat alas purolle. Puron yli on silta, jossa on KAIVO keskellä puroa! Sillan toisella puolella kota, sen puuliiteri ja (lukittu) SAUNA! Autiotupa on kuin Haltilla: valtava "ruokasali" jossa 3 pirtin pöytää, kaasuhella, kamiina, 3x(1+1) laverit patjoineen ylhäällä parvella, ja seinän vierellä kattava kivikokoelma ja seudun geologiset kartat. Hyvät puut, kirveet on, vielä kun saunaan pääsisi sisään. Kevättalvella kävijöitä päivittäin SIVUTOLKULLA, mm. 6.4.07 oli 7 sivullista nimiä! Toukokuussa meno rauhoittuu, mutta liki päivittäin kävijöitä kesälläkin. Viime yönä täällä bunkannut joku vapaaseurakunnan avioparivaellus, hui! Kodan vieraskirjassa paljon maltillisempi meno. Kehuttiin mm. saunan löylyjä, arrgh! Joku ulkomainen GPS/Geocaching team löytänyt tiensä tänne kans. MA 6.8.2007 Aamu oli harmaa, mutta selkeni pian rehellisen aurinkoiseksi. Koiratuvan kautta kohti Annintupaa, matkalla tuli vastaan joku ulkomaalainen pariskunta. Ulkomaalalsia Koiratuvan vieraskirjassakin oli liki puolet. Annintuvan luona joessa olisi ollut hyvä pesupaikka, mutta trafiikkia liiaksi. Siitä eteenpäin polku oli kovin turistiorientoitua: pitkospuut siistissä kangasmetsässäkin! Infotauluja ja veistosasetelmia siellä täällä. Luontokeskuksella sai syödäkseen, ja täydensin karttani tietoja. Molemmat kievarit olivat remontissa (ja kova rakennusbuumi, ihan koko laskettelukeskuksessa!) mutta jälkimmäisen (Romekievari) luota nousin (ilman rinkkaa!!!) ylös Syötteelle missä hikisessä T-paidassa, kuraisissa housuissa, saappaissa astelin klomp-klomp hotellin aulabaariin huurteiselle, aah. Huipulla notkuessani hävittäjiä kävi mellastamassa taivaalla, en vaan onnistunut näkemään ainuttakaan! Mutta kova meteli kompensoi näyttävyyden puutteen. Romekievarin vieressä oli Syöte-Shop, murheellinen pikku putiikki näin off-season. Ostin keksejä. Polku eteenpäin oli melko hyvin piilotettu metsään ajoteiden ja mökkiröykkiöiden väliin. Ja niin saavuin upealla paikalla suon laidassa olevalle Riihituvalle. Samanlainen päivätupa kuin muutkin, pikku puro, TODELLA RÄISKYVÄT JA PAUKKUVAT polttopuut. Maltillisesti kävijöitä, noin päivittäin, kevättalvella enemmän. Jotkut yöpyvätkin. Saas nähä kuin päivituvassa nukkuu. TI 7.8.2007 Hyvinhän siellä nukkui. Aamulla noin kuuden aikaan kun ulkona poikkesin, aurinko oli juuri kuivattelemassa suon vastarannalta usvia. Myöhemmin oikeasti herätessäni oli jo lämmin, ja taivas aivan pilvetön. Vastaan tuli pari marjastajaa/sienestäjää, kauhistelivat pitkää taivaltani. Oioin mökkiteitä myöten (ja talsin noin puoli km maantietä eestaas, rKELEEN kartta on pielessä...) ja löysin Taivalkosken reitille. Pitkän matkaa oli myös moottoritie (turvelällyä näin kesällä) ja maastopyöräreitti samassa (varmaan ne kartan mustat pisteet). Yhden vuolaan siltarummun kohdalla oli niin kaunis hiekkapohja ja jonkin verran syvääkin, niin poikkesin siinä pesulle. Hyvää teki. Ja pian olinkin jo perillä Portinojan laavulla. Polun varressa infottiin jo Iijoen ylityksestä (eri puhno kuin minulle oli kerrottu). Laavun ohi jatkui pitkospuut... 50 m päähän soratien kääntöpaikalle! Lähistöltä löytyi jälkiruoaksi lakkoja muutama. Kirjan mukaan aika rauhallinen laavu kesät talvet, talvella aika kelkkailijapainotteinen. Kerrottiin myös että Olkimaan aarnialueen laavu on purettu. Hyvä etten siis jatkanut sinne. "31.5.2005: Laavu valmiina - MH huoltoporukka" eli sen ikäisiä nämä kaikki suunnilleen lienevät. Millainenkohan lie ollut se Peurolammen vanha laavu, jota vuoroin erikoiseksi, epäkäytännölliseksi ja peikonpesäksi kutsuttiin? KE 8.8.2007 Jälleen helteinen päivä. Olkimaan aarnialue oli komeaa ikimetsää, jonka jälkeen tuli heti hakkuuaukea. Laavua ei tosiaan ollut. Polunhaarassa Taivalkoskelle päin oli nuotiopaikka/rinki, vanhat penkit eikä puupinoa. Juuri kun vesi oli käymässä vähiin, tuli vastaan iso liejuinen aukea, jonka laitaa kulki padon tavoin autotie. Ja patohan se, tällä hetkellä tyhjäksi laskettu. Padon alapuolella oli jotain, kuin kullanhuuhtomo, kalanpoikasista päätellen kuitenkin pullakalakasvattamo. Puro kulki yhä liejukentän halki, mutta juoda ei tehnyt mieli. No, parempi puro oli vain noin 1 km päässä. Pirinjärven laavu oli vanhempaa mallia, puut kuoripintoja, ei kirvestä. Järven vesi täynnä vihreää hötöä, joten lounaan jälkeen jatkoin kohti kotaa, jos virrassa olisi parempi vesi. Ei ollut. Täällä paremmat puut, mutta EI KIRVESTÄ! Tulet silti sain tehtyä, jotta hauen saa paistettua. Pariskunta kävi koiraansa uittamassa, kuulemma levähötö on sen siikalammen (!) tyhjentämisen syytä. Onkimadot ovat jo kuolleet lämpöön. TO 9.8.2007 Aamulla kävi joku paikallinen katsomassa katiskansa. Ei muistanut koskaan veden olleen niin leväisää. Mutta sai myös parhaan ikinä saaliinsa, parisenkymmentä paistokarkeaa ahventa. Aikoi ne savustaa. Matka Atsinkiin oli joutuisa, ja ensimmäisen puron kohdalla juomapullon tee vaihtui raikkaaseen veteen. Iijoella paikan isäntä puuhasteli jo veneen luona, eikä perinyt kyydistä edes mitään maksua! Istahdin hetken Atsingin laavulla ja jatkoin Ohtajoensuun laavulle. Kummallakaan ei kirveitä, mutta ihan hyvät valmiiksi särjetyt polttopuut. Näemmä paikan tapa Taivalkoskella. Inventaarion tekoa huomista kaupassakäyntiä varten. PE 10.8.2007 Aamulla joutuisasti liikkeelle, Taivalkoskella juuri parhaaseen lounasaikaan. Sapuska löytyi linja-autoaseman kievarista, minkä jälkeen hakemaan lisäpainoa rinkkaan. Valinnanvaraa oli: S-Market, K-Kauppa ja Siwa! Valitsin ensimmäisen, koska sen olemassaolo oli Netissäkin selvimmin esillä. Johan alkoi rinkka taas painaa! Jalavan Kaupassa kahvilla, oli lapikkaita ja muita monoja vaikka kuin, kumiteriä en nähnyt, enkä ryhtynyt vasiten kyselemään... Vielä yhden tuopposen jälkeen taas taipaleelle, eikä ihan ensimmäiselle laavulle viimeistä lomapäiväänsä juhlivien keskenkasvuisten viinaa juovien koululaisten pelossa. Susijärvelle asti talsin, matkalla tarkastin yhden laavun: maapohja, vieressä maansiirtokoneiden harjoitusalue. Seuraava näytti etäältä ihan siistiltä (en käynyt lähellä). Ei kirvestä täälläkään, hyvät puut valmiiksi pilkottuna. Järven vesi ok. Illalla saapui paikallinen pariskunta lähelle teltalle, vaikka laavuunkin olisi toki mahtunut. ETA Hossa: ensi (arki)viikon loppupuolisko. LA 11.8.2007 Alkumatkasta kohti Harjajärveä pysähdyin minulle neuvotulle hakkuuaukealle vattuja popsimaan. Siitä sitten parilla pökäisyllä Harjajärven kupeeseen ja ryteikön läpi rymistellen kodalle. Venerannassa vanha mies perkasi ämpärillistä kaloja kun saavuin siihen juttelemaan. Kohta hänen karjalalainen vaimonsa saapui paistamaan makkaroita kodassa. Lähtivät sitten veneellä matkoihinsa, minä jäin kodalle yksin. Aiemmin päivällä sain 118:n ja leirikeskuksen kautta Ala-Irnin venekuljetuksen selvitettyä. Pitänee suunnata Valkeisen laavun sijasta keskukselle, nam saunaan nam... Täällä oli muuten kirves! SU 12.8.2007 Tallustelin vuokrakämpälle, jossa näkyi olevan laajan mittakaavan marjasouvi meneillään: Marjakoreja pihalla tusinoittain, pyykkiä naruilla pikku armeijalle, väkeä ei vaan näkynyt—marjassa tai unten mailla? Lounaalle saavuin Kylmäluomajärven laavulle, jonka rannassa vene, ja äijä koisasi laavussa. Toinen oli sillä välin kalassa. Minä silti ryhdyin kokkailemaan. Heräsikin kaveri kohta, toinen saapui hyvän kokoisen hauen kanssa. Veikeä laavu, ja katolla ihmepömpeli. Safkan jälkeen kohti Ahvenlammen laavua, ja vielä Ahvenisen laavulle. Samaa arkkitehtuuria nekin, ja kaikissa kolmessa kirveet! Taaskaan ei lettuillallisen aikaan ollut hillasuota lähistöllä! Ahvenisen vuokrakämpällä on porukkaa ja koira. Heistä ei ole ollut harmia. Jostain täältä kuului tullessa kurkien korputusta, muttei ole heitä näkynyt. Ampiaispesä laavun kattorakenteissa kyllä taitaa olla. MA 13.8.2007 Aamulla satoi ja arkkitehtuurin ihme osoittautui sudeksi! Paitsi että katto VUOTAA [2], suuaukosta sataa sisään laverille—nuotion äärellä istuessa tarvii kurahousut! Matkaan lähtiessä oli jo poutaantunut, joten matka sujui mukavasti. Kattaisenjärvellä, Kolkonjärvellä ja Pikku Pajuluomalla samanlaiset, mutta Pajusalmen laavu (Ison ja Pienen Pajuluoman välissä) oli ihan oikea perinteinen. Raapustinkin vieraskirjaan pari sanaa asiasta. Leirintäalueelta 4 hlön mökki 50 eur, lämmitys täysille, paljullinen nyrkkipyykkiä, spydäri ja ölppä napaan, ja nyt odotellen saunaa. Välillä ukkostaa, sähköt välkkyy. Aina samanlainen puolisateinen keli tällä leirintäalueella [3]. Illalla duunasi melko komean ukonilman, joitakin salamia kellotin noin kilometrissä. Tietoja vastaisen varalle: Sauna 18-22, rafla -20, checkout 12. TI 14.8.2007 Poutasää jälleen. Joutuisa aamupuuro sähköhellalla, ja checkoutin kautta etsimään Hossan polkua. Lähtöpiste ei ihan selvinnyt, mutta polulle pääsin, ja venekuljetus tulikin kohta hakemaan. Rantauduttiin Aholaan. Olin kuulemma kesän ensimmäinen kyytiläinen, viime kesänä oli yhteensä kolme. Hintaa pyysi "pari euroa", ja huoletteli kun ei ollut vitosesta antaa takaisin! Kohta oltiin jo tutulla polulla ja pian Kattilajärvellä. Ei montaa merkintää vieraskirjassa sitten viime kesän. Lounaan jälkeen eteenpäin. Lähde oli käytävä taas bongaamassa—muistelenko liikoja, vai oliko sen tuotto pienempi kuin viime kesänä? Reunoilla kasvoi lisäksi levähöttöä. Hyvä vesi silti edelleen. Parilla rykäisyllä olin Someronsalmen laavulla, joka oli myös entisessä kunnossaan [4]. Lähdin piakkoin kalaan sinne hyvään poukamaan, josta etäisen ukkosen rymistellessä sainkin pian iltapalahauen. Ukkosta ei sitten illan myötä tullutkaan, ihan OK niin. Jounin kanssa sovittiin treffit torstaiksi Lounajalle. KE 15.8.2007 Aamulla alkoi sadella, joten alkumatka Someron laavulle oli aarniometsämäisessä maastossa ja PEEVELIN LIUKKAILLA pitkospuilla aika hiostava nakki. Siihen mennessä oli poutaantunut, ja Värikalliolle tullessa aurinko jo paisteli. Safkat kodassa [5], vähän heittelyä kotirannasta ja moikat kalliomaalauksille, ja sitten Lihapyörteen kautta Laukkujärvelle. Enää ei jaksanut Talasjärveltä lähteä haukea hakemaan, eikä niin hyvän näköisestä kotirannastakaan tullut mitään. Kämppä pääsi yhdellä (täyteen ahdetulla) pesällisellä lämpiämään vähän turhan kuumaksi, ja alkuyö meni vain hikoillessa, aina välillä taas tuulettaen. TO 16.8.2007 Puoli kymmenen maissa heräsin kälätykseen, ja ulkoa löysin neljän hengen porukan matkalla kohti Irnijärveä, ei tosin yhden päivän tempauksena. Osoitautuivat siksi porvoolaisporukaksi, josta Aholan isäntä oli puhunut. Oli isäntä kertonut minun Posio-Hossa -vaelluksestani. Tuffasivat siinä aikansa ja lähtivät yhtenä laumana pitkospuita puuceen luo, jossa alkoivat ihmetellä miten siitä pääsee Lihapyörteelle. Neuvoin heille paremman reitin. Jouni meinasi, jos kiirettä ei kerran ole, siirtää Lounajan tapaamista pari päivää, joten minä valuin Ala-Valkeiselle kiireemmäksi ajaksi. Lounaan jälkeen lähdin kiertäen järveä hauen perässä, muttei mitään kosketusta mistään. Lettuillallinen siis? Ja nyt rKELE ota iisisti sen kamiinan kanssa! PE 17.8.2007 Aamulla poikkesin uimassa hävyttömän lämpimässä vedessä ja tallustelin Kokalmukselle. Porotallista hätyytin kymmenpäisen porukan liikenteeseen. Laavulla lounastaessa pari ukkoa onkivehkeineen kulki minun tulosuuntaani, pysähtyivät siihen rupattelemaan. Minä suuntasin sitten Rytilammelle hakemaan hauen, josta riittikin illallisen jälkeen seuraavaksi lounaaksikin. Illalla kävin Lounajan puoleisella vastarannalla loikoilemassa auringossa ennen kuin palasin paistamaan kaloja. Yö oli aivan tähtikirkas. LA 18.8.2007 Ei herättänyt aamuaurinko, kun taivas oli taas pilvistynyt. Koisin yli 11:n ennen kuin aloin tehdä aamiaista. Puoliltapäivin samat ukot kulkivat taas ohi. Sillä välin joku souteli järvellä uistimia hinaten. Jouni viestitti tulevansa maanantaina Lounajalle, joten odotellessa buukkasin Tavilammen itselleni SU-MA yöksi. Soutelija poikkesi maihin evästauolle, kyselin häneltä Huosilammen laavusta. Se on kuulemma joku valtava isojen kihojen kestityslaavukompleksi. Hui. Pakkasin silti rinkkani ja suuntasin sitä kohti. Lounajalla kaksi heppua oli hernekeittoa tekemässä. Minä istahdin hetkeksi, ja heti iski ankara sadekuuro. Sitä istuskellessa neuvoin mm. Minnow Spoonin heille. Sade lakkasi pian ja jatkoin matkaa, poutasäässä Jatkonjärven tienoille saakka. Pahimmat kuurot pidin sadetta milloin missäkin, kunnes pääsin Huosivirralle ja sillan alla söin eilistä haukea näkkärin kera lounaaksi. Siinä alkoi aurinko paistella, ja sillan alla oli peevelin koleaa. Siitä enää pikkupökäisy Huosilammelle, jonka "laavu" olikin varsinainen ilmestys pitkine pirttipöytineen, takkoineen kaikkineen. No, kaipa tässäkin yön viettää. Lammen joka rannalla on rullatuolin mentävät kalastuslaiturit, ja polut on murskeella päällystetty... Illemmalla tuli lauma vanhempaa väkeä, osa virvelein, osa ootto-ongin, paistelemaan makkarat. Eivät saaneet kalaa, mutta yksi antoi minulle purkillisen matoja! Ja mukava oli jutella mm. karhuista... SU 19.8.2007 Ei tullut aamulla kukaan laavulle häiritsemään. Joku oli kalassa lähilaiturilla, kun kömmin makuupussista ulos. Ei ollut nähnyt minua, luuli minullakin olevan onki jossain. Aamiaista lopetellessani pariskunta pikku tyttönsä kanssa kulki ohi, vastaamatta mitään hyvän huomenen toivotukseeni. Hossassa kävin kaupassa (mm. saunakaljat) ja lounaalla, vaikka aamiaisesta olikin vain 3.5 km, ennen kuin hain Paasovaarasta avaimen. Emäntä muisti vielä minut viime kesältä, ja tiesi Jouninkin olevan maisemissa, kun oli nähnyt auton parkissa Luontokeskuksella. Käski sanomaan terveisiä. Aluksi pesin mökillä pyykit, sitten tunkkasin niitä näitä ja lueskelin ennen kuin käynnistin saunan. Teki taas sauna hyvää, ja nyt (toisin kuin Kylmäluomassa) vielä pääsi uimaankin! Pari kurkea lähti metelin kanssa lähisuolta. MA 20.8.2007 Matka Lounajalle sujui joutuisasti. Poikkesin hetken mielijohteesta Pitkä-Hoiluan kautta. Lounajan laavu oli saapuessani tyhjä, mutta kesken lounaan teon Jouni ja Marjukka ilmaantuivat paikalle. Muitakin venekuntia ohitti salmen tai pörräsi järvellä melkoisesti. Jounin kanssa haettiin meloen iltapalahauet. Halstrattunakin, vain suolalla maustettuna, melko hyvää! Tulivat siitä länsirannan tulentekopaikan edustalta kaislikon reunasta. TI 21.8.2007 Jouni ja Marjukka jatkoivat matkaansa yhteen suuntaan, minä toiseen. Juuri siltaa ylittäessäni siinä vedettiin taas useaa kanoottia yli. Levähdystauko Joukovirralla ja yöksi Syrjäjärvelle. Ei tullut Iso-Nimettömästä Jounin neuvoman ylivetopaikan liepeiltä kuin yksi pikku hauentuppi, joten kotijärven lumpeikkoon (laavulta sillan yli ja vasempaan) ongelle. Ekan parin nyppäisyn jälkeen koho painui kerrasta syvyyksiin, kun hauki haukkasi matoa! Eipä ollut teräsperuketta mato-ongessa... Sille Minnow Spoonia tarjoten, mutta eipä kelvannut. Sitten perukkeen kanssa isoin ongenkoukku ja lihaksikkain mato, jolla olisi tullut mielin määrin pakkikukkoon sopivaa sinttiä! Hitonko vuoksi Syrjäjärven kalat eivät voi pelata sääntöjen mukaan! Täysin kirkas ja melko viileä yö. KE 22.8.2007 "Tulisi nyt joku makkaranpaistaja tekemään tulet"... Mutta ei tullut, itse oli noustava kylmään pilviseen aamuun tulet tekemään. Matkan Aittojoen tulentekopaikalle oli melkein kokonaan poutaa, samoin sieltä Lavajärvelle,, minne saapuessa alkoi sataa ripsiä, ja kohta satoi ihan tosissaan. Kämppä oli vähän kolea istuskella, ja kun ei sateen kestoa tiennyt, sytytin kamiinan. Rupesinpa kamiinalla sitten ihan lounastakin tekemään. Kun aloin olla valmis, oli sadekin lakannut, ja auringon paistellessa jatkoin Kukkuriin. Siellä oli eräs vanhempi heppu, Espoosta hänkin, lounashommissa, oli aikonut Lavajärvelle, mutta sateen kastelemana jäänyt tänne. Pienen ikänsä Saariselällä kulkenut todellinen erämies, tämä oli hänen kolmas (?) reissunsa Hossaan. Tunnisti Jounin vieraskirjamerkinnän, kun kerroin tavanneeni hänet Lounajalla. Mukavaa jutusteltavaa riitti koko illaksi. Kertoi mm. että Ala-Valkeista ei rakennettu tyhjästä, vaan tuotiin paikalle muualta. Hirsissä on yhä järjestysnumerot siirron jäljiltä. Oli ennen valjasvarasto tms läheisessä tunnetussa kämppäkartanossa, ehkä Lavajärjvellä. Iltapalaksi otin ahvenet poterosta kosken alla, lopuksi tuli sellaisia körmyniskoja, ettei alkupään normaaleja paistokarkeita olisi tarvinnutkaan! Haukikin kävi näyttäytymässä, ja saattoi viedä yhden koukunkin. Sopiva pikkusärkikin tuli syötiksi, joten yömyöhällä jätin onkihärvelin haukea odottamaan. Taas oli tähtikirkas ilta, mutta melkoisen sumun kehitti—maa kimalteli märkänä ja näkyvyyttä muualle kuin ylös oli tuskin lainkaan. TO 23.8.2007 Kolea aamu muuttui pian aurinkoiseksi ja lämpimäksikin. Aamuhauki oli sovitusti odottamassa, sopivan kokoinen lounaaksi. Kiertelin lähimaastoja ja lueskelin Marsia kosken vierellä auringonpaisteessa. Illemmalla sain ongittua uuden syöttisärjen yöonkeen ja paistelin viimeiset letut iltapalaksi. Pikkukaloja hyppelee hullun lailla. On tyyntä ja kirkasta. Lähempänä kymmentä tuli vanhempi pariskunta eväsretkelle ja yöksi. PE 24.8.2007 Ei ollut aamuhaukea, mutta syötti oli viety. Juuri tehdessäni lähtöä kolme naista tuli Lavajärven suunnasta, matkalla Perankaan. Olipa sitten valmiit tulet heille kun Hevonperseenmutkassa pysähtyivät makkaranpaistoon. Sateiselta näyttänyt aamupäivä kirkastui kauniiksi päiväksi koluta Perankajokea pätkä ylös/alas, istua ihaillen ja kuunnellen puron solinaa. Ei vaan tullut ongella kalaa melko hyvän näköisistä ahvenpoteroista. LA 25.8.2007 Että olikin kylmää yöllä! Ja aamu TAAS pilvinen, mutta eipähän satanut. Note to self: ei yhtään tätä kevyempää makuupussia mihinkään reissuun! Aamulla 8:lta ylös, ja ennen 10:tä olin liikkeellä. Perankaan meni noin 1 h 15 min kuten arvelin. Note to self: polulla eka soratie: mentävä jokunen sata metriä tietä pitkin vasempaan, melkein tienhaaraan asti! Bussi tuli liki minuutilleen ajallaan. Kajaanissa pois jäädessä satoi ja rankasti! Lippu junamaatista, stuffit sisään suojaan ja lounasta baaburgerista. (rKELE pehmiskone rikki!) Junassa laskeskelin kartasta matkan kokonaispituutta: noin 260 km yhteensä (rinkan kanssa)!
|
[1] Tämä Jack Wolfskin Gossamer (jonka olin joitakin vuosia sitten ostanut alennuksesta arvellen, että jonain päivänä yhden hengen teltalle vielä tulee käyttöä) oli mukana jo vuonna 2006 Martinselkoselta Vieremänsuon, Hossan ja Somerin kautta Kylmäluomaan, mutta käytin sitä vain tyynynä yöpyessäni kämpissä ja laavuissa. Teltta on todella ahdas—sen sisällä ihan kirjaimellisesti ei mahdu vaihtamaan kalsareita, kun jalkoja ei mahdu koukistamaan! Kun vuonna 2009 olin lähdössä Kaldoaiviin, hankin tilalle Hilleberg Akton, jota käytän edelleen.
[2] Laavun lattiasta ylöspäin ja katon läpi menee
kolme koristeellista puupalkkia, jotka yhdistyvät korkealla laavun yläpuolella. Hienoa
designia, mutta sadevesi valuu palkkeja pitkin katon läpi (katon
pikipahvit on käännetty ylöspäin palkkia pitkin lyhyen matkaa, mikä ei
auta hevon helvettiä) ja leviää sitten kattorakenteita pitkin
sivusuunnassa johonkin satunnaiseen kohtaan, josta alkaa
keskellä yötä tiputtaa vettä!
[3] Vuonna 2006 kuljettuani Martinselkosen
eteläpäästä Hossan kautta tänne, yövyin samalla leirintäalueella,
josta lähdin aamulla bussilla
kotia päin. Silloin oli samanlainen sää, ja bussia odottelin
kaatosateessa. Sillä reissulla en vaan tainnut vielä pitää
päiväkirjaa. :(