Kevät 2025: Piilolan polulta Vätsäriin ja Sevettijärvelle

Ihan hyvin rullaa ahkio niillä tunkatuilla pyörillään [1]. Kahvaa olisi voinut parannella mukavammiksi. Se puree ikävästi käteen. Juna oli varsin väljästi täytetty. Ravintolavaunussa oli epätodellisen hiljaista.

PE 11.4.2025

Juna saapui Rovaniemelle ajallaan. Vähän viileä sää, mutta muuten täällä on ihan kesäkeli. Ja minä retuutan suksia ja ahkiota. Bussi kulki ajallaan. On ajat muuttuneet, kun Kiilopään pysäkillä kuski kertoi turisteille "No cash, only card" [2]. Ennen Sodankylää alkoi jo olla metsissä lunta, ja on muillakin suksipusseja mukana. Useimmat jäivät pois Saariselällä. Mikko kyseli ollaanko aikataulussa, jotta on lounas valmis kun tulen, mutta olin pupertanut sämpylin bussissa. Lähdettiin sitten hiihtoretkelle, katsomaan Mikon 2m×2m kämppäprojektia, jonka kuulemma pitäisi jo tänä kesänä valmistua. Kyseli tulenko talkoisiin, muttei taida sopia suunnitelmiin. Upea hankikanto, vaikka aurinko helottaa. Illalla päästiin vielä saunaan, mukana talon omistaja Erkki ja leasing-koiransa Veikko, joka myös tuli löylyyn. Uni maistui hyvin saunan päälle.

LA 12.4.2025

Pnuu ja Krista kävivät aamulla kylässä. Sain Pnuun itse tekemää kuivahirveä matkaevääksi. Ei ehkä oltu nähty sitten 40v-juhlien. Hän ei ollut muuttunut. Sovittiin treffit vielä parin viikon päähän maanantaille kun vaihdan bussia Ivalossa. Aikanaan päästiin liikkeelle, ajeltiin kuivaa tietä Nellimiin ja sitten hengenvaarallista jäätietä kohti Kessin polun alkua, ja ihan varoittamatta auto irtosi tiestä ja päädyttiin lumipenkkaan keula tulosuuntaan. Kesti aikansa kaivaa auto irti. Yksi vastaantulija tuli peräkärry poikittain sivuluisussa, saatiin heidät pysähtymään ennen kuin kärry veti Mikon autoa lisää turpaan. Mikko sai heiltä parin paikallisen nimet, joilta voisi soittaa apua, mutta päästiin kuitenkin omin avuin irti ja matka jatkui. Kerran lähti taas luisuun, mutta nyt hiljaisemmassa vauhdissa ja pysyttiin tiellä. Jäätie muuttui moottorikelkkatieksi poroerotuksen kohdalla 4.5 km ennen polun alkupistettä, joten lähdin hiihtäen siitä. Toivottavasti pääsivät takaisin ongelmitta! Tietä oli hyvä mutta borettava hiihtää. Alamäet tamppasin poikittain, ei uskalla laskea ahkion kanssa—tai muutenkaan! Tein lounaat polun lähtöpisteellä. Puro ei ollut auki, joten sulattelin vesiä risukeittimellä tehtyäni ensin lounaan pullovedellä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ohi ajeli kelkoilla perhe (?) matkalla mökille. Kyselin puronvartta lähevästä moottoriurasta, mutteivät tienneet varmaksi. No, lähdin sitä seuraamaan, ja Kessijärvellehän se tuli, mihin muuallekaan se olisi laaksosta kesken kaiken poikennut. Kessijärvellä jäin ensimmäiseen isompaan niemeen vajaa kilometri eteenpäin, kun siellä oli aivan kuivia varvikkoplänttejä, joista yksi sopi oivallisesti laavulle. Asetuin leiriin, tein polttopuita ja nuotion, kohta illallisen jälkeen täysikuu nousi järven takaa. Pakkanen kiristyy, oli −4°C kun katsoin, järvi möykkää kuin Majaslampi Nuuksiossa paljon kovemmallakin pakkasella. Pari poroa tuijottivat minua etäällä järven jäällä, ja lähtivät vauhdilla tiehensä vaikken edes äpäjästänyt. Hiljaista on muuten. Hämärä tulee myöhään, eikä pimeä enää kuulemma ollenkaan. Pnuun mukaan viime yönä oli silti hyviä reposia. Enpä taida jäädä niitä päivystämään, vaan maistelen tilkan rommia ja ryömin syvemmälle makuupussiin.

SU 13.4.2025

Yöllä ulkona käydessä oli noin −15°C. Olin ottanut teen jämän kokeeksi laavun sisään, ja ylläri ylläri se oli jäätynyt palikaksi. Mutta vesipullo, repussa farkkujen sisään rullattuna, oli sula! Edes korkki ei ollut jäätynyt kiinni! Aamulla aurinko paisteli ohuen pilviharson läpi. Aamiainen ja leirin purku hoitui kahteen tuntiin, ja suksin sitten Kessin vanhan autiotuvan ohitse Matalajärvelle ja Kuivaslompolalle moottorikelkkareittiä seuraten. Kuivaslompolan koillisnurkasta reitti vaan alkoi kääntyä liikaa oikeaan, joten lähdin umpimetsään. Hyvä hankikanto sielläkin, ja suot ainakin ovat tasaista hiihtää. Noin 1.5 km järveltä tapasin puron, jota lähdin ylittämään kesäreitin tienoilta—ja sieltä tuli vastaan (sama?) moottoriura. Se sitten välillä ristesi polun kanssa (siniset paalut yllättäen näkyivät lumen yläpuolelle), tuskin erkaantuen siitä koskaan kovin paljoa. Kaitajärven datsa näkyi uralle. Siitä sai hyvän maamerkin vielä 2 km ennen Nuottamajärveä. Kohta näkyi laavu, kiersin turvallisen välimatkan päästä joen suun laavun vieressä. Se on sula, vettä saa helposti. Ryhdyin ensiksi lounaalle. Puita on sipulisäkeissä liiterin täydeltä. Silta joen yli näyttää ehjältä, eikä läheskään niin pelottavalta kuin muistelin??? Aurinko paistaa nyt lähes pilvettömältä taivaalta, tosin ei vaan laavuun, joka aukeaa itään. Nyt on pitkä ilta aikaa. Ei ole näkynyt muita ihmisiä, pois lukien joku moottorikelkka joka pörisi metsässä Kessijärven rannalla aamulla. Järvillä oli pienet lumettomat alueet, mutta pääosin ihan mukavaa hiihdettävää.

MA 14.4.2025

Illalla hämärissä kuului vielä kärpäsen pörinää milloin miltäkin suunnalta, ja lopulta kaksi moottorikelkkaa, toinen ison tavarareen kanssa, ajoivat minun tulosuunnastani järven poikki, ja katosivat vastarannalle. Painoin mieleen kohdan, johon ne katosivat. Aamulla heräsin ensiksi pilviseen säähän, mutta pari tuntia myöhemmin kun nousin ylös, laavuun paistoi aurinkokin. Laittelin tulet ja puurot ja teet, lämmitin hieman pulloon laitettua jokivettä, ja lähdin moottorikelkkojen katoamissuuntaan. Nyt oli taas ihan pilvistä, ja lumessa niin huono kontrasti, että tuskin eilistä latuani erotin! Yksittäisiä lumihiutaleita leijaili. (Lämpötila oli pari astetta pakkasella kun pakkasin lämpömittarin pois.) Kuten odotinkin, kelkkaura meni Saukkolompolan itäpuolelta Uusijärvelle, ja—äh—sen itäpäässä olevaan jyrkkään rinteeseen. No, se ei sitten lopulta ollutkaan kovin jyrkkä eikä pitkä, ja pito oli järviä lumisemmalla uralla oikein hyvä. Viidessä minuutissa olin sen huipulla, ja loppumatka oli sitten alamäkipainotteista. Pikku-Kaivojärvi, Kaivojärvi, suota pohjoiseen ja pahaksi merkityn suon poikki (talvivaelluksen etuja), järvelle juuri ennen tupaa. Puskin rantaa pitkin tuvalle viimeisen parisataa metriä nyt yltyvässä lumisateessa. Pyryksi tätä ei ihan voi sanoa. Tupa on entisensä, mutta ANKARA TAPPIO! Vieraskirja puuttuu! Ja kello on jotain 14, ei sitäkään. Yksi Latu&Polku -lehti viime keväältä. Laitoin tulet kamiinaan ja aloin sulattaa lunta peltiämpärissä, ja tein lounassopan pulloveteen talon kaasulla. Sitten kun vettä oli enemmän, keitin teet ja asetuin lukemaan Latu&Polkua. Lounaan poristessa pihaan ajoi kolme RVL:n kelkkaa tavararekineen. Heitettiin läppää hetki. Lumi- tai räntäsade jatkuu kuulemma huomiseen puoleenpäivään, ja Inarilla on karun jäätikästä—ellei tämä lumi muuta tilannetta. Ke ja to kuulemma kaunista säätä. Lueskellessani alkoi kuulua suksien rousketta. Isä ja tytär (varmaankin?) jostain lähistöltä hiihtolenkillä ennen saunaa. Ensimmäiset ei-kelkkailijat joita näen. Kello lähestyy 19, tupa alkaa olla mukavan lämmin, ulkona sataa edelleen lunta. Pnuun kuivahirvi on hirveän hyvää!

TI 15.4.2025

Aamulla lunta oli kertynyt ihan hyvä kerros. Jos edes sinne päin sama määrä on Inarilla, niin ei siellä ole yhtään karu hiihtää! Jätin ylijäämävedet tupaan ja lapun että tulen takaisin. Lähdin pilvipoutaisessa nollakelissä pollapolkua itään, ja sitten kun se lähti kiertämään sitä yhtä lampea, jatkoin kompassisuunnalla. Rajanylityspaikalle matkalla ei ollut yllätyksiä. Piilolakoia löytyi kohta sen jälkeen. Kävin hetken istuskelemassa. Vieraskirjassa on eiliseltä jokin merkintä, mutten ihan tiedä mitä siinä sanotaan. Kompassisuunnalla jatkoin matkaa, välillä pollapolun kanssa risteten. Vähän ennen järveä, lumi alkoi vähän takerrella suksien pohjiin. Saavuin rantaan yhdessä pollapolun kanssa, saaren kohdalla. Nyt paistoi jo aurinko, kun lähdin ylittämään järveä. Ensin otin vähän tarkempaa sijaintia ison saaren luota, sitten suuntasin suoraan tuvalle. Savua tuprusi piipusta, ovi oli auki, sisällä paistoi ruokaa norjalainen heppu Tore. Siirtelin kamoja sisälle, laitoin kamiinan päälle lunta sulamaan, ja pääsin kohta laittamaan lounasta itsekin. Heppu on vähän lyhyemmällä vaelluksella, mutta on kolunnut seutua sekä kesäisin että talvisin enemmänkin. Tupa on ihan nätti ja tilava, kyllä tänne 7 ainakin mahtuisi. Ei mitenkään parakkimainen, kuten ne rajan pinnassa olevat Norjan-kämpät. Parinsadan metrin päässä näkyy puron suussa avovettä, mutta kuis hiihtäen kannetaan vesisankoa? Jatkettiin lumien sulattelua kamiinalla. Myöhemmin illalle tuvalle saapui iso lössi retkeilijöitä lisää, ainakin osa aikoo yöpyä teltassa. Pajattavat norjaa keskenään, ei saa selvää ovatko edes samaa joukkuetta kaikki. Tuvassa on tuttuun norjalaiseen tapaan patjat, posliiniastiastot, pesuaineet, astiapyyhkeet, ja kirjahyllyssä isokin pino lehtiä, kirjoja sekä kovakantiset painokset vanhoista vieraskirjoista skannattuna, painettuna ja sidottuna! Nämä kaikki retkeilijät syövät lisää-vesi-ja-syö-suoraan-pussista -turmatteja. Torea vähän kiinnosti itse kuivatut ruoka-aineet.

KE 16.4.2025

Ellenkoialla kuului monta suomalaista verkkoa, kertoivat. Torekin oli illalla joutunut suomalaiseen verkkoon ja -aikavyöhykkeeseen. Aamulla hän oli herännyt aikaisin ja laittanut aamiaisensa ulkona! Ilmankos en ollut havahtunut mihinkään, ja mikäpä siinä, hyvä säähän ulkona oli. Kohta noustuani, tuli telttailijoista pari keittelemään, ja minäkin ryhdyin puuroa tekemään. Kaasuliedessä ei paine riittänyt kahden polttimen käyttämiseen! Komposiittipulloissa kuulemma on kylmässä huono paine, jos lientä on enää vähän. Juteltiin ahkioista ja kerroin miksi tykkään laittaa aisat ristiin. He myös ihmettelivät kovin kapeaa ja keulasta vielä kaventuvaa ahkiotani—ovat itse käyttäneet "laatikkomallisia". Lölläsin yön sisällä kuivuneet sukset silikonilla ja lähdin kohta matkaan. En sitten käynyt Sortbryst Tjernin laavulla. Sukset luistivat ihan hyvin järven poikki (latu oli muuten yön aikana kadonnut jäljettömiin), mutta alkoi sitten taas kerätä viiden sentin lumipaakkuja pohjiin. Löntystin Piilolakoialle asti (ylämäissä oli muuten fantastinen pito!) ja pidin siellä huoltotauon. Jynssäsin lämpökynttilää pohjiin koko matkalta, myös suomuisen pitopohjan osuudelta, koska siihen enimmät lumet kertyivät. Great success! Nyt luisti taas suksi, ja jopa lipsui hieman! Parempi silti hiihtää lipsuen kuin kävellä kahden kilon lumipaakut jaloissa. Loppumatka oli ihan mukavaa. Piilolan pihassa oli tuoreet moottorikelkan jäljet, mutta tuvassa ei ollut mikään muuttunut. Valmiiseen veteen oli nopea laittaa hernesoppakeitto. Laitoin kamiinaan tulet, sulatin vähän lisää vettä ja lueskelin loput Ladun&Polun jutut ennen kuin oli aika laittaa lettutaikina. Järvellä ohi ajoi jossain vaiheessa kelkka kuormareen kanssa, ja Piilolan tilalta kuuluu koiran hauketta. Saunakutsua ei ole kuulunut. Kännykkäviestintä on hoidettu, nettiäkin oli sen verran että rakettiryhmään kolisi toistasataa viestiä. En lue nyt heti. Luvataan räntäsadetta huomiseen puoleenpäivään asti—ei kiirettä aamulla siis. Siitä eteenpäin poutaa, ja viikonloppuna kylmenevää. Tutkin karttoja ja suunnittelin reittiä.

TO 17.4.2025

Aamulla seitsemän aikaan satoi, kuten pitikin. Nukuin melkein kymmeneen. Silloin satoi. Aloittelin aamutoimet hyvin verkkaisesti. Naapurista kuuluu hauketta, ja jäällä myös kelkka Nuottamajärven tulosuuntaani. Satoi yhä. Sitten kun klo 12 ei enää olisi viitsinyt jäädä odottelemaan, sade oli lakannut, kuten pitikin. Metsä vain litisi. Järvellä oli varsin mukava hiihtää, kun sade oli tiivistänyt aiemmin kovin höttöistä ja vastustavaa lunta. Suunnistin saarelta toiselle ja löysin vastarannalta poroaidan portin. Lallavaaran pohjoisen puolelta ohittaessa sai vaan alituiseen pysähtyä katsomaan kompassia, kun oli ihan täyspilvinen päivä kuitenkin. Ihmettelin miksei Matikkalampi tule jo, tapasin moottoriuran, jota vilkaisin vähän kumpaankin suuntaan, ja huomasin olevani vasta Hanosjärven kohdalla. No, kohta löytyi Matikkalampi ja sitten Tyvijärvi, jonka reitiltä oli pariin kohtaan kuulunutkin jo kelkan mölinä. Suoraan vastarannalla näkyi sulia törmiä, joten menin katsomaan löytyisikö kuivaa laavun paikkaa—olisikohan laskupuro ollut edes sula / näkyvissä. No, kuivaa varvikkopaikkaa ei löytynyt, mutta tallasin matalaan lumeen paikan ja asetuin taloksi, kunhan ensin täytin maaruni. Risut ovat pahimmoilleen kosteita, joten sulattelin lisää käyttövettä laiskasti spriillä, sitä vartenhan se on tänne tuotu, eikä yhtään ole kulunut vielä. Kello lähestyi jo kahdeksaa, kun taloustyöt oli tehty. Ryömin sitten laavuun kirjoittelemaan tätä ja maistamaan tilkan rommia. Yksikään kelkka ei ole tätä reittiä ajellut tässä ollessani. Nelisen astetta plussaa lämpötila tuolla ulkona. Hiljaista ja rauhallista.

PE 18.4.2025

Aamulla aurinko paistoi, mutta otti ja pilvistyi aika pian. Riituneksymäjärvellä näytti olevan sulia varvikkokohtia laavua varten, jos olisi eilen viitsinyt jatkaa tänne asti. Joku vähemmän ajettu kelkkaura viitoitti reittiä seuraaville järville. Säpligvuonâ oli taajaan asuttu, ja monilla mökeillä oli elämää. Pysähdyin lounaalle rantakiville juuri ennen järven selälle siirtymistä. Jokainen ohi ajava moottorikelkkailija pysähtyi juttelemaan! Lounasta tehdessä alkoi hiljaa sadella. Onneksi tuli otettua goretakki käyttöön, koska se sade ei sitten ikinä loppunut. Hiihtelin Iso-Söimin länsipuolelle, ja seurailin pikkusaaria pohjoiseen. Kolmannen (nimettömän?) saaren kapeikosta puskin länteen ja otin suunnan Pisteriin. Täällä on rakennuksia kasapäin! On nuotiokatosta ja tulistelutupaa ja kaksipuolinen puucee ja kaksi halkovajaa, ja se autiotupa, jonka piha oli täynnnä moottorikelkkoja. Sisällä oli kuusi ihmistä kuivattelemassa varusteitaan kamiinan ympärillä ja pelaamassa Monopoly-korttipeliä. Lähtivät sitten laakista, kun sade loppui klo 18. Jokunen kelkkailija kävi katsomassa tupaa, ja hiiri kävi tervehtimässä, muuten sain olla yksin. Yhtä tulistelutupaa tuli pari jantteria kelkoilla ilmeisesti remontoimaan tms (?), häärivät siellä aikansa ja ajoivat tiehensä. Sitten iltahämärissä, klo 22 jälkeen, tulivat vielä takaisin! Tekevätpä pitkää päivää, vai ovatko sittenkin jäämässä yöpymään siihen? Autiotupa itse on tilava, laverit on (irrotettavine välipaloineen) kuudelle reilusti, ja vielä neljälle ylätasolla. Kamiinan lisäksi on takka, joka on kuulemma jo vuosia käyttökiellossa, ja vieraskirjan mukaan on tehokas tapa testata palovaroitin. Niin, täällä on vieraskirja—kaksikin. Lukemista riitti täksi illaksi, ja vielä huomiseksikin.

LA 19.4.2025

Hö, nyt kun passaisi nukkua pitkään, ja olin jättänyt herätyksenkin laittamatta, niin jo klo 0830 olen hereillä eikä nukuta enää. Aamupuuroa napaan, ja huomasin eilisten jantterienkin olevan jalkeilla, niin menin haastelemaan. Kalastajia ovat, ja lähtevät nyt Suolistaipaleen suuntaan. Hyvin kuulemma nukkui "päivätuvassa", jossa on kuitenkin monikerroksiset lämpöeristeikkunat ja kaikki, ihan uudenkarhea kun on. Vieraskirjan mukaan kämpän takaa mäeltä (niin matala kuin se onkin) löytyy nettiä, joten kävin siellä puhelimen kanssa. 4G-verkko, nolla palkkia, kuso kulkee. Keskiviikkona sataa lunta aamuyöstä iltapäivään tai iltaan. Muuten on poutaa, yöpakkaset noin −10°C ja päivisin nollassa +/− pari astetta. Hanki oli mäelle noustessa pahinta humpsuvaa laatua, joten en sitten lähtenyt mihinkään Kuuvan kanavalle hiihtämään, vaan tein vain pienen kierroksen jäällä. Se seitsemäs pytinki pihapiirissä lienee jokin varusteiden säilytys- / kuivatushyyskä? Kahtia jaettu, kummaltakin sivulta avoin katos, joka olisi esim. nuotiokatokseksi/laavuiksi ennätystyhmä design, enkä kyllä huomannut tulisijoja kummallakaan puolella. Ja rannan nuotiokatoskaan ei ole nuotiokatos—siellä on vain kaasuliesi. Ja pöytä ja penkit. Kaksi seinää puuttuu, eli siitä tuulee läpi. Hiljaista on ollut. Yksi moottorikelkka näkyi järven selällä ikkunasta, ja hiiri kävi taas morjenstamassa. Yksi kuukkeli peppuroi tuossa pihalla ikkunan edustalla. Aurinko paistelee ohuen pilviharson takaa juuri sen verran että varjoja näkyy.

SU 20.4.2025

Heräsin vähän klo 7 jälkeen, ja ajattelin nousta sitten ylös ja lähteä hyvän hankikelin aikaan. Aurinko paistoi jo täydeltä terältä, söin puurot, pakkasin kamat ja lähdin kulun päälle. Hiki rupesi heti tulemaan, pipo lähti päästä, ja harkitsin takinkin heittämistä pois. Saarelta toiselle, kilometriä toisen perään, nyt oli hieman mukavampi keli kuin Pisteriin tullessa! Yöllä oli vielä tullut jonkin verran pehmeää lunta näkkäripinnan päälle, ja meno oli pehmeää. Jossain välissä tuuli alkoi nousta, ja pipo tuli taas päähän. takkiakin sai alkaa sulkea. Jossain kohtaa tapasin tytön rähmällään jäällä moottorikelkkansa vieressä. Hän oli pilkillä. On kuulemma hyvä nähdä kala, kun se tulee syömään. Ei vaan kuulemma näkynyt ainuttakaan. Lounaaseen mennessä tuuli oli jo niin kova, että piti etsiä suojaisaa paikkaa pöperön laittamiseen. Eipä kummoista kumpua ja montaa puuta tarvinnut, niin oli jo ihan mukava ja lämmin auringonpaisteessa kokkailla. Kolme kuukkelia tuli heti katsomaan, onko nakei. Lounas syötynä jatkoin taas matkaa, ja tuuli oli hirmuinen! Kun tulin suunniteltuun leiripaikkaan, erikoiseen kiemuraiseen ulkonemaan rantaviivassa, piti sulan/kuivan leiripaikan sijaan priorisoida suojaisaa. No kiemuran sisältähän sellainen löytyi, ja tallasin ja tamppasin itselleni laavun paikan. Keräilin vähän polttopuita ja tein pienen rundin vielä suksilla. Toisaalta lahdelmasta löytyi näkkärikerroksen alta ihan sulaa vettä. Leiriin palatessa kävin toiveikkaasti ihan kirveen kanssa kokeilemassa saman näköistä länttiä omassa lahdessani, mutta ei löytynyt märkää vettä. No, nuotiollahan kelpaa sulatella. Nuotiopaikka vaan oli aika hankala—istuin kivellä ja nuotio oli kovin alhaalla rantatörmän alla, ja vaikka tuuli kävi selän takaa, savu tuli koko ajan päin naamaa. Hetken kävi jo mielessä spriikeitin, mutta sinnittelin sitten kuitenkin nuotiolla. Puut olivat hyviä kelo-oksia ja tervasjuuria. Tein pulloon litran vettä, ja rullasin sen pakkaselta suojaan housujen sisään ja reppuun. Lopuksi keitin teepakillisen ja vetäydyin laavun suojiin. Tuuli vaikuttaisi olevan tyyntymään päin. Aurinko laskee, taivas on täysin pilvetön. Juuri nyt klo 2030 tasan nollassa, saattaa kohta muuttua aika lailla rapeammaksi. Hieno paikka tämä, sääli että tuulen vuoksi ei saanut aurinkoa paistamaan laavuun sisään. Mutta paistaapa hienosti puiden latvoihin lahdelman takana. Pari moottorikelkkaa näkyi jäällä etäältä, muuten hiljaista. Ei tunnu päästäinen olevan mitenkään järkkytungos täällä päin.

MA 21.4.2025

Note to self: Laavun ovea EI PIDÄ sulkea yöksi. Koko katto oli rapisevien jäähileiden peitossa (siis SISÄPUOLELTA) ja makuupussi erittäin pintakostea, jalkapäästä pintajäässä. No, ensi yö taas lämpöisessä kämpässä. Nousin kohta klo 8 jälkeen. Aamu oli pilvinen, ei kamalan kylmä eikä tuulinenkaan, mutta ryömin kohta takaisin makuupussiin laittelemaan aamupuuroa spriikeittimellä laavun suojissa valmiista eilisestä vedestä. Kohta laavun etuosa alkoi tiputella vettä, jääkiteiden sulaessa puurohöyryistä. Ylijääneen spriin käytin korvaavan veden sulattamiseen. Sen jälkeen pulkka oli äkkiä pakattu, ja vain laavu piti purkaa—tulikin eilen tarpeettoman huolellisesti haudattua reunusten riu'ut nuoskalumeen, joka oli yön aikana kivettynyt. Harvoin on saanut näin tosissaan hakata kinoksia laavun irrottamiseksi niistä. Lopulta laavukin oli pulkan kyydissä, villapaidat pois takin alta ja menoksi, nyt auringonkin jo paistellessa. Ja heti kun tulin ulos lahdenkiemuran suojista, jäätävä tuuli iski päin näköä! Melkein teki mieli palata suojiin laittamaan kuitenkin villapaita ylle. Mutta matkanteko oli nopeaa, kantavalla ja luistavalla lumella. Huitaisin jokseenkin yhteen menoon koko matkan. Ketään muuta ei järvellä näkynyt. Pari km ennen autiotupaa tuo raaka sivutuuli vielä otti ja muuttui vastaiseksi! Mutta kämpän jo näkyessä oli sitäkin suurempi insentiivi päästä perille. Noin klo 13 raahasin pulkan ylös rantatörmää ja astelin sisään tyhjään kämppään. Hyvin perinteikäs, perällä laveri väljästi puolelle tusinalle, ikkunat molemmille järville. Puuhuolto on kunnossa, kuten myös kaasuliesi. Pihassa on nuotiorinki ja käsiveivikäyttöinen veneenkuljetin järvien välillä, infotaulussa pitkät käyttöohjeet. Kota lienee etäämmällä, etsin sen huomenna, nyt laiskottaa. Tein poronkäristyksen pullovedellä ja aloin sitten lämmittää kamiinaa, sulattaa lunta ja kuivata makuupussia ja laavua. Jokunen moottorikelkka ajeli kämpän ohitse—kelkkareitti menee vähän matkan päästä kämpän takaa, ei pihan poikki. Tuvassa on karttaprintti kelkkareitistä täältä Sevettiin—se tulee Sollomusjärveä pitkin etelästä, ja kääntyy luoteeseen kohti kyliä noin 3 km ennen kämppää, ihan kuin minunkin kartassani, nyt kun katsoo. Sitä minun varmaan kannattaa sunnuntaina sitten seurata. Nyt illalla taivas on enimmäkseen kirkas, ja tuuli on ihan tyyntynyt.

TI 22.4.2025

Ilman aamuherätystäkin olin hereillä jo vähän ennen 9:ää. Hö, mitä tämä tämmöinen on. Ulkona raikasta, muttei järin kylmää. Laittelin verkkaisesti aamupöperöt ja kasailin illalla kuivumaan jääneen laavun ja muita roippeita. Lähdin sitten suksin etsimään kotaa, jota ei löytynyt siitä, missä olisin luullut sen olevan, eikä mistään muualtakaan poukaman rannalta tai metsästä. Häh. Nousin sitten mäelle katsomaan huomisen sääennusteen. Niin lujat kentät, että varmaan mökin pihassakin olisi kuulunut. Lumisade loppuisi jo aamulla, siitä eteenpäin hyvät ilmat. Jatkoin metsiä pitkin kohti Kyyneljoen suuta [3], mutta kohta tuli poroaita vastaan. Seurasin sitä jonkin matkaa järvelle päin (joka ei ollut kaukana), sitten sain ylitettyä sen hyvästä kohtaa, ja laskin alas järvelle. Sitä pitkin sitten joen suulle ja takaisin. Jokipaikka oli sula, kivikkoinen, tällä vedellä helposti ylitettävissä kahlaten. Yläjuoksun puolella myös kivikkoinen, matala(hko) jonkin matkaa järvelle, varmaan sieltäkin kahlattavissa, mutta virtapaikan alla se laski äkilliseen syvänteeseen, johon ei ole mitään asiaa kävellä. Irtoaisikohan sieltä mitään pienellä harrilipalla... Kaunis paikka vaikka telttailtavaksikin. Vieraskirjassa joku oli maininnut "Kyyneljoen sillan", mikä lie vääräleuka, vai onko joku tukki ollut siitä joskus poikki—nyt ei ollut. Palailin sitten järviä pitkin takaisin tuvalle, katsellen muualtakin, missä se kota voisi olla. Huomioni kiinnittyi lumen sisältä pilkistävään laiturin kärkeen siellä, missä kodan olisin kuvitellut olevan, ja sitten huomasin pienen tiilirakennelman keskellä kodan kokoista aukiota. Sitten muita vieraskirjoja lukiessa (yksi kodan itsensä vieraskirja!) osoittautui, että kota on "jyrätty" noin neljä vuotta sitten. Ei mainintaa, kuka tai miksi, tai onko uutta tulossa. Vanha lienee ollut Sorsan kodan tyyppinen, mutta seinistä falskaava ja äärettömän savuttava (siis ilman mitään kotakeittiön huuvaa ja hormia). No, hö. Olisi se silti ollut kiva kokea. Tupaa itseään lie kunnostettu noin 10 vuotta sitten (täällä on selvästi uudempia rakenteellisia hirsiä, pultattu alkuperäisiin), ja samalla lienee poistettu ylälaveri. Tämä on ollut tilava paikka yöpyä! Kehuvat "avarammaksi" ilman yläritsiä. Pupersin muroketta kevyeksi lounaaksi, ja illan lettuja en sitten paistanutkaan kodassa nuotiolla, vaan tuvassa kaasulla kuten edellisetkin. Meh. Muutama moottorikelkka ohittanut tuvan päivän mittaan, muuten hiljaista.

KE 23.4.2025

Illalla oli sitten alkanut sadella hiljalleen lunta, lämpötilan ollessa nollassa. Aamulla edelleen sateli samaa tavaraa. Eikä se ikinä loppunut. Sitä tuli kuitenkin sen verran hissukseen, ettei siitä haitaksi asti ollut, ainakaan alkumatkasta. Mutta suksien pohjiin se vähän takerteli, joten jo kilometrin päästä oli pysähdyttävä laittamaan uusi kerros kynttilää pohjiin. Sitten luisti taas, ja matka sujui joutuisasti Suolisjärveä pohjoiseen. Niillä nurkilla, missä moottoriura kääntyi järveltä pois, alkoi kuitenkin käydä melkoinen tuuli. Melkein suora vastatuuli, joka piiskasi lumihiutaleita silmiin. Yksi vanha ukko tuli järveltä kelkalla ja pysähtyi juttelemaan. Palaamassa mökille, pari kaveriaan ovat vielä kalalla. Jatkoin matkaa kohti Järvenpäätä, yhdellä suklaapatukka- ja kännykkätauolla. Katsomani puronvarsi löytyi, se oli sula, ja lupaava laavunpaikkakin tuli vastaan. Tein lounaan nyt aurinkoiseksi muuttuvassa säässä ja pystytin sitten majoitteen. Lähdin sitten katsomaan Järvenpäätä. Olipa matkalla outo olo, kun eräs järven lahti tuntui viettävän kohti Järvenpäätä! Sieltä kuitenkin takaisin päin katsoessa jää oli ihan tasainen. Iso ruosteinen ratas rannassa oli oivallinen maamerkki. Kiertelin vähän, bongaten mm. ison lehtikuusen ja jotain rakennusten jämiä. Lopulta lähdin takaisin leiriin, kiertäen nyt järven puolelta. Näin etäällä pari pilkkijää kelkkoineen, joten suksin aika pitkälle jäälle jututtamaan heitäkin. Oma leiripaikka ja Järvenpää olivat niin suojaisia, että edelleen puhaltava tuuli tuli ihan yllätyksenä. Hiljaista oli heillä kalan tulo. Yhden hauen olivat päästäneet takaisin. Lähdin sitten heitä hästäämästä, ehätin oman tulolatuni, joka oli hyvää vauhtia katoamassa, ja seurasin sitä leiriin. Lämpötila on nollassa ja taivas pilvistymään päin. Hiljaista on. Vielä pitäisi jotain pientä syödäkin.

TO 24.4.2025

Aamusta asti oli aurinkoista ja melko lämmintä. Tein puuron ja teen vielä laavussa köllötellen, ja purin sitten leirin. Palasin tulolatuani edelliselle lammelle, ja seuraavan pikkulammen kautta siirryin Saari-Kantapääjärvelle, sen kaakkoisrannan poukamaan. Sieltä hyppy maiden poikki Kantapääjärven eteläiseen poukamaan, ja pohjoiseen järven poikki. Etelärannan lähellä oli kelkka ja pilkkijä, mutta nyt en lähtenyt kiertämään vain haastatellakseni häntä. Siltasalmijärvelle siirtyessäni onnistuin kiipeämään johonkin hankalaan ja korkeaan paikkaan, jossa olin ahkioineni pulassa. Piti laskea se takaperin mäkeä alas ja itse tulla perässä. Ja sitten seurailin paljon mukavampaa reittiä puron uomaa seuraten järven koillisnurkan lampareesta. Siitä oli joku moottorikelkkakin joskus mennyt. Salmikohdasta, jossa polku ristesi, ei voinut erehtyä, mutta muuten merkkiä polusta (jota itse joskus kuljin [4]) ei tietenkään ollut näkyvillä. Koilliseen, pohjoiseen ja luoteeseen lammelta toiselle, kunnes 127.0-lammelta suunnistin metsän läpi tuvalle. Tyhjä tupa, laitoin lounaaksi heppaspagetin ja aloin sitten lämmittää kämppää ja sulattaa vettä. Kamiinan pienikin vaihde vetää aika lujaa, joten lämmitys pitää lopettaa ajoissa, ettei tästä tule sauna. Luin kahdesta vieraskirjasta vanhemman (alk. kesällä 2021). Tältä kuulta on 9 merkintää uudemmassa kirjassa, viimeisin 3 päivää sitten. Pihassa on mielestäni sitä uudempi kelkan jälki kyllä. Arvoin, mihin suuntaisi viimeiseksi laavuyöksi kahden Sollomusjärven kämppäyön välissä. Olen päätymässä Vainosjärveen, varmaan sen poukamaan Kalatonjärven kohdalla. Katsotaan nyt.

PE 25.4.2025

Lähdin hyvässä säässä suksimaan Vainosjärveä kohti, ja olinkin perillä ihan liian aikaisin. Järvellä tuuli jonkin verran, mutta poukama oli suojaisa. Aivan sulia ja kuivia laavun paikkoja sen perältä ei kyllä löytynyt, mutta hyvin vähäluminen paikka kyllä. Aloin tekemään lounasta, ja sitten pystytin ja kalustin laavun. Tein vielä kierroksen Kalatonjärvelle ja sieltä Vainosjärven läheiselle pitkälle niemenroikulalle, ja takaisin leiriin. Taitaa tämän päivän Baxter-allokaatio ylittyä, mutta Sollomuksellahan oli Tex Willereitä. Siisti sää.

LA 26.4.2025

Illalla alkoi leijailla vähän lunta. Sitä kertyi laavun katolle sen verran, että välillä liukui kohisten pois. Aika vähän, lopulta, esim. aamulla ahkion päällä. Aamu oli aurinkoinen mutta viileä. Kuukkelit kävivät tarkastamassa aamiaisen pekonitilanteen. Heikko oli. Lähdin pääasiassa kelkkauraa seuraillen poukaman etelälaidalta 142.0, 150.5 ja 154.5 -lampien kautta Tuulijärvelle. Järven rantaan tulin ehkä juuri sen niemen kohdalla, jossa Katjan ensimmäisellä reissulla [5] olimme telttailleet ja paistaneet lettuja. Pahtareikäjärven laskuojan kohdalla oli rivi pilkkionkia (onko nämä nyt niitä "ootto-onkia"?) ja rannalla datsa (ilmeisesti yksityinen mökki). Tuoreita kelkanjälkiä, muttei ketään missään. Purossa oli sula ja soliseva kohta, ja rannalla mäentörmässä ihan hyvännäköinen lounaspaikkakin, mutta vielä ei vaan ollut nälkä. Kohta Pahtareikäjärvelle tultuani vastaan tuli kolme kelkkailijaa, mökin asukkaat ehkä? Tässä vaiheessa auringonpaiste oli vaihtunut pilveksi ja kylmäksi puhuriksi, jonka läpi puskin järven länsipäähän ja 142.0-lammelle. Sieltä olikin peevelinmoinen nousu, laskusta sitten puhumattakaan, Pätsikotajärvelle. Huipulla pysähdyin soittamaan J-Busille ahkiosta. 4G ja 0 palkkia, mutta hyvin kuului. Matka jatkui tuiverruksessa Pätsikotajärven ja Kurttejävrin poikki. Noin kilometri ennen tupaa bongasin pilkkijän ILMAN moottorikelkkaa! Hiihtopelissä, ja kaverinsa etäämmällä. Olivat kuulemma leirissä "luotto-pilkkipaikalla" Sollomusjärven puolella. Tuvalla oli käyntini jälkeen ollut yksi porukka, palaamassa viikon reissusta Vätsäristä. Olivat täyttäneet vesisangon avannosta, kovin ystävällistä. Laitoin pullamuusilounaan ja tuvan lämpenemään, ja laavukankaan vielä kerran sulamaan ja kuivumaan. Huoh, olisihan täällä vähän pidempäänkin viihtynyt, ruokaakin olisi ollut vielä ainakin neljäksi päiväksi lisää! Tällä tuvalla on muuten kirjan mukaan joka päivä kävijöitä kesäiseen aikaan, syys-lokakuuta myöten. Sitten marras-helmikuussa ei ketään, ja maaliskuusta eteenpäin taas tasaiseen tahtiin (mutta harvakseltaan kesään verrattuna).

SU 27.4.2025

Unelmoiden Sevetin Baarin herkkulounaasta olin laittanut herätyskellon soimaan jo tavallista aikaisemmin, jo klo 8. Pääsin myös joutuin matkaan, ja Sollomusjärven ja Sollomuslompolon kautta moottorikelkkauralle ja sitä seuraillen Sevettiin matka meni rivakasti. Erotusaidalta asti melkein koko matka oli myös alamäkeä. Kun saavuin baarin pihaan, näin (ja myös kuulin varmistuksen) että se on kiinni. Eilen oli ollut isot pilkkikisat (jonka palkintoja vielä mainostettiin baarin pihassa, ja ne eivät olleet ihan mitättömiä) ja sen vuoksi omistajat pitävät tänään vapaapäivän. Majoitustoiminta kyllä toimi normaalisti, ja isäntä kertoi minulle huoneeni olevan valmis kahden aikaan—kello oli nyt puoli kaksitoista. Lähdin reilun tunnin lähiseutukierrokselle ja palasin sitten norkoilemaan huoneeni perään. Emäntä kysyi, haluaisinko syödä sitä odotellessa. Keittiö ei varsinaisesti ollut auki, mutta hän voisi paistaa minulle joko käristystä tai muikkuja. No muikuthan maistuivat hyvin, ja sain myös oluen niiden kanssa, ja kahvin. Saunan joutuisin itse lämmittämään, kunhan olen majoittunut, mikä sopi minulle hyvin. Sain ostaa parit saunakaljatkin. Huone oli pari metriä kanttiinsa oleva koppi, mutta siisti, ja ihan oikealla petillä ja lakanoilla. Sauna oli perinteinen kivijalkasauna hyvin mitoitetulla kiukaalla. Talvikaudella myös vedet piti kantaa päärakennuksen seinässä olevasta hanasta. Löylyt olivat erinomaiset, ja sain saunoa niin pitkään kuin halusin. Heti kun olin vapauttanut saunan, sille löytyi seuraavat käyttäjät, ja minä sain vielä oluen ja jallun kiinni olevasta baarista. Kaiken tämän päälle uni maittoi.