Kesä 2008: Korouoma – Posio – Riisitunturi – Ruka – Karhunkierros – Hautajärvi – Salla – Tuntsa – Tulppio

Junassa kohtuullisesti nukutun yön jälkeen aika kului Rovaniemellä mukavammin kuin viimeksi kaatosateella. Torilla oli täysi markkinameininki, sieltä muistin nyt ottaa kuivaporot. Bussikuski tarjosi venettä lainaksi Kostojärvellä ilmaiseksi jos kiinnostaa. Pitää katsoa. Oikea tienhaara löytyi, ja auringon paistellessa matka taittui joutuin. Tien päässä vuokramökkejä (?) ja jokin leirikeskus, ja hulppea lähde, jossa kaksi eriväristä hiekkakerrosta teki alati vaihtuvia kuvioita. Koivuköngäs oli vaikuttava heti reissun aluksi. Pirunkirkon laavu ja Kanjoninlaavut (x2) varsin prameita: sisällä penkit ja jälkimmäisessä jopa pöydät! Kaikissa puut ja kirveet OK. Ennen Kanjoninlaavuja erkani vasempaan polku, joka muuttui pian veteläksi, mutta sen takaa löytyi hyvin piktoreski putous (jonka kohina oli sinne houkutellut). Piippukalliolta oli melkoiset näkymät pitkin kanjonia. Porukkaa kohtuullisesti, laavulle jäi yöpymään 2 nuorta koululaistyttöä, ties kuinka monetta kertaa Korouomassa. Hyttysiä on myös aika kohtuullisesti. PS: Illalla noin 23 saapui kovan metelin kera iso lauma lapsia ja pari aikuista, yhteensä ehkä 13 (?), paistoivat makkarat, joivat pillimehut ja häipyivät. Heti heidän perään ilmaantui yksi vanha pariskunta, joka jäi laavun viereen teltalle.

SU 27.7.2008

Tytöt kolistelivat tiehensä aikaisin, noin 06, itse nukuin 9:ään jolloin aamiaistulet olivat valmiina. Aamulla klo 10 porhalsi pari porukkaa ohitse. Autiotupa [1] oli iso ulkoa katsoen, mutta lavereita vain 2x(2+1) kerroslaverit. Tungosta voi ajoittain olla. Pihassa nuotiorinki (jossa pari halkoa vielä kyti) sekä toinen, katettu rinki! Puut, kirves OK. Koivulammen laavulla [2] lounaaksi zoppaa gorfaan. Upea paikka, mutta printtikartoista poiketen uhattiin kalastuksen olevan kiellettyä (eli vain MH:n luvalla). Aikani laavussa aurinkoa otettuani jatkoin Koronlatvan laavulle, myös tolkuttoman upea paikka ja vieressä jyrkänne kuin Ristikalliolla! Täälläkin kävi yksi retkue kääntymässä, eivät montaa minuuttia viipyneet. Nyt maaru lettuja täynnä, aurinko paistaa, järvi liplattaa, nuotio pitää itikat etäällä. Tähän asti Korouoma on ollut kuin viikonlopun mittainen Karhunkierros: Könkäitä, jokilaaksoa, hulppeita jyrkänteitä.

MA 28.7.2008

Järvien jälkeen maasto on muuttunut perin hossamaiseksi kangasmetsäksi. Laavuja on täällä tiheässä, ihan hyvässä kunnossa puineen ja kirveineen, mutta monista puuttuu vieraskirja. Isosta Aimojärvestä tuli yksi (1) paistokarkea ahven, ei mitään muuta. Heti otti Meppsiin. Lounas siinä laavulla, bongasin päivätuvan Kuuleajärvellä (kämppä ja laavu vielä lähempänä toisiaan kuin Puukkojärvellä!) ja jatkoin Kangaslammelle yöksi. Siellä oli poro passissa, joka vähät välitti minusta ja puunhakkuustani (oikeita kelopölkkyjä eikä pilipaliriukuja!). Ennen taloksi asettumista kiersin järven, leirikeskus on selkeästi rippikoulukäyttöön varustettu, ja epäilyttäviä nuorisoryhmiä siellä nyttenkin oli. Bongasin erakko-Eemelin majan ja merkillisen kelohärvelin—vuotuista lahoamisen aiheuttamaa taipumaako sillä mitataan? Tietä pitkin Lastenlammelle (keinut ja hiekkalaatikko!) ja juuri ennen omaa laavua oli ihan merkitty uimaranta, pukukoppeineen! Laavussa tolkuttoman lämmin tyynellä, suorassa auringonpaisteessa.

TI 29.7.2008

Aamulla heräsin tolkuttoman myöhään, mutta väliäkö hällä. Ensi töikseni kävin uimarannalla pesulla. Sitten siirryin Lastenlammen laavulle aikaa tappamaan bussia odotellessa. Bussi tuli sitten ihan ajallaan, ja Posiolla menin lounaalle ja yhdelle paikalliseen. Katselin kartasta reittejä Ahmatuvalle ja totesin että ikkunasta näkyy taksitolppa ja kuskeilla tylsää. Mittarilla siis Kirintövaaraan ja polun päälle. Kuoppavaaran laavu oli OK kunnossa, puut ja kirves oli, joku vieraskirjassa valitti puuceen reiän olevan väärin tehty. Kirja alkoi muuten v. -94, ei liiemmin väkeä! Teki ihan mieli jäädä piktoreskille laavulle, mutta kämppä houkutteli enemmän. Ahmatupa on selvästi AT + ex-VT: Iso puoli 2x(2+1) kerros, pieni puoli 6 hlö laveri. Siistejä molemmat. Puuvajassa pitkää ohutta riukua + kirves ja saha, mutta pressun alla myös pölkkyjä. Kirjassa ei liikaa merkintöjä täälläkään, 9 porukkaa sitten kesäkuun alun. Ulkona terassilla kaasuhella. Kamiina lämmittää tuvan joutuin. Matkalla Kirintövaarasta löytyi muuten yksi kypsä (joskin hapan) hilla! Ja paljon raakileita kaikkialla. Hienot oli näkymät Pikku Karitunturilta. Ahmajärven polkua ei kämppäpolun risteyksessä erottunut, ei ainakaan merkittyä. Olisiko talvisen ladun ura? Kämpän nurkalla pöntössä bunkkaa joku mustvalkoinen fogeli, joka hakata äikyttää kämpän seinää.

KE 30.7.2008

Aamulla puuroa tehdessäni pihassa kävi kääntymässä saksalais(?)perhe, kysyi neuvoja Kirikeskukseen. Eivät kauaa viipyneet. Sitten alkoi kuulua moottorisahan jyly, ja kohta kaksi MH-miestä tulivat kämppää tarkastamaan. Tiesivät kertoa UKK-polun olevan kehnosti merkitty Noukavaarasta eteenpäin, eivätkä suositelleet. Rintajärven laavua ei kuulemma enää ole, mutta Suovajoen Kivikkokoskella laavu olisi ollut vielä vuosi sitten. Myöhemmin tavoitin samat heput tulilta Karitunturilta. Vahvistivat etäällä näkyvän laskettelurinteen olevan Ruka. Eipä näytä kaukana olevan. Koljatin laavu [3] oli hyvässä kunnossa, pölkkypuut, kirves, ei puuceetä mutta ROSKIS! Vettä heteestä noin 100 m laavupolkua eteenpäin, eipä paljoa virrannut, mutta keittämiseen ainakin kelpaa. Vieraskirjaa ei ole, höh. Illalla poikkesin vielä Koljatinlaella ihailemassa maisemia ilta-auringossa, sandaaleilla. Että näin korkeilla rinteilläkin on vielä märkää suota, saakeli...

TO 31.7.2008

Yöllä vähän ropisi vettä, mutta aamulla aurinko paistoi pilvien lomasta kun samat MH-miehet kurkkasivat laavuun! Sitten aamiaista tehdessä alkoi sataa. Syötyäni jäin makoilemaan makuupussiin ja lukemaan, kunnes huomasin laavun vuotavan ja pussin kastuvan! Se olisi ollut tyly yllätys, jos yöllä olisi oikeasti satanut! Kamat kasaan ja menoksi sateen sekaan. Liittolammin laavu löytyi ajallaan, sen lisäksi kumma katos, kuin kämppä, josta 2 seinää ja kamiina poistettu. Savupiippukin oli vielä tallessa! Tämäkin laavu näkyy vuotavan, eniten tasan keskeltä, mutta vähän myös molemmilta sivuilta. Etuosa oli kuiva, joten siinä sai istuskeltua lounasta tehdessä. Yöksi taidan kyllä mennä siihen katokseen. Hyvät polttopuut, kirves on. Katoksessa on epävirallisen näköinen vieraskirja, jossa puhutaan viime vuonna laavun katolla olleesta pressusta, joka sekin oli hajoilemassa. Uusisivat vaan katon, muuten niin peevelin nätti ja hyväkuntoinen laavu. Järven päässä olevan kiviröykkiön edustalla on niin ahvenpaikan näköinen lumpeikko, mutta siitä tuleekin (noin klo 20 ympärillä) 100% tammukkaa. Lähinnä pientä, muta sai sieltä yhden paistokarkeankin. Vievät vaan madon turhan helposti.

PE 1.8.2008

Aamu oli yhä pilvinen, muttei satanut. Lähdin optimistisesti liikenteeseen ilman sadekamppeita. Hassua rotkomuodostelmaa reitin varrella, liittynee samaan prosessiin kuin järven pään kiviröykkiöt? Hevonharja oli nimensä muotoinen, ja helkutin korkea. Riisi uhoaa vieressä... Kohta harjan jälkeen pilvet alkoivat ohentua, ja AURINGONPIMENNYSHÄN se sieltä läpi paistoi! (Voi olla kuvittelua, mutta ilma oli ollut synkkä normiin verrattuna, ja myöhemmin palannut kirkkaammaksi. Toisaalta, jos pilvet olivat ohenemaan päin...) Pian paistoi aurinko ihan suoraankin, lämmitti kiivetessäni Riisiä. Riisin huippu tulikin yllättävän pian! Näkymä oli aika hieno, ja väkeä parveili paljon. AT näkyi myös varsinaisen ja Pikku Riisitunturin välissä laaksossa. Sinne. Lounasta tehdessäni paikalle sattui aika lailla vaellusta harrastanut pariskunta, joka tarjosi OLUEN ja jätti ylimääräiset Lidl-bratwurstitkin minulle! Bratukka olikin maar hyvää lettujen kanssa. Kämppä on tilava, hölmö lasiluukkukamiina ei pidä hiillosta hetkeäkään, mutta palaessaan lämmittää toki. Ympärillä katonrajassa kosolti nauloja. Lavereita 2x(2+1) kerros-, joissa patjat! Vieraskirja on irtolehtipainos maaliskuulta, viimeinen sivu täytetty loppuun juuri tänään! Paaaaaaaljon kävijöitä. Kaasulieden pommi miltei tyhjä. Liiteri täynnä riukuja, tarjolla saha ja kirves. Plääh. Vielä en ole päättänyt, mitä huomenna teen.

LA 2.8.2008

Hitto, se sanoi, ja lähti UKK-polun suuntaan. Riisin polun päässä olikin viitta UKK-polku, samoin siinä kohtaa autotietä missä tukeva polku erkaantui, 50 m myöhemmin aluksi niin tukeva polku ei erottunut lainkaan, ja pian kadotin harvat rispaantuneet merkkinauhatkin. Vaaran huipun jälkeen polku (tai siis merkinnät) löytyi taas, ja sain nipin napin seurattua sitä kansallispuiston rajalle asti. Siellä alkoikin ihan hyvin maalipollilla merkattu polku (no, "polku"—oli siinä jotain ojanpohjaakin tarjolla) ja samalla aurinkokin alkoi paistella. Mutka löytyi, ja merkitty reitti jatkui. Juuri kartoiltani puuttuvan lammen rannalla hyvin lähellä polkua oli jonkun ökymökki aurinkopaneeleineen kaikkineen. Pian sen jälkeen kuuluikin joen solina. Ylitykseen oli SILTA, ainakin melkein—riittävästi kuitenkin. Sen jälkeen polku [4] kääntyi joen myöten, ja tuli laavulle! Ei tietenkään puupinoa (karahkaa löytyy) eikä puuceetä, mutta tässä on sentään pikihuopainen vesikatto, eikä muuten näy valumajälkiä!!! Ollapa vaan vieraskirja jossa voisi kehua! Ja muuten kauniilla paikalla jokea! Näyttää melkein uimakelpoiselta, ja pientä tammukanpoikastako siinä uiskentelee. Keräilin lähistöltä kelokarahkoja poltettavaksi, ja häiritsin siinä yhden poron ja vasan liikeelle. Sitten tein muonainventaarion ja laadin ostoslistan Rukalle. Nyt on vielä reilusti iltaa jäljellä, mutta tältä upealta laavulta en hitto vie mihinkään kuusen perseeseen yöpymään lähde! Hyttysiä on, muttei harmiksi asti. Aurinko välillä paistelee. Sataisi nyt minkä sadettavana on, kun on vesitiivis laavu pään päällä!

SU 3.8.2008

Aamulla noin 6 aikaan aurinko paistoi. Sitten herätessäni ei enää, ja oli peevelin kylmä pussin ulkopuolella. Liikkeelle edelleen hyvin merkittyä polkua, ja paikoin se oli kyllä kovin vaikeakulkuista—suota, pusikkoista suota, tiheää vesakkoa, ojia poikittain ym. Mutta noin 20 min/km, ei sen pahempaa. Lähellä Rintajärveä oli joitakin pitkospuita soiden poikki, mutta yli puoliksi sammalen sisässä! Ja kypsiä hilloja vihdoin! Ja heti myös yksi poimijaporukkakin. Rintajärven laavu OLI paikallaan! Parempikuntoinen vielä kuin Kivikkokosken—ei nojannut sivuun kuten se. Muttei läheskään niin makeella paikalla. Lounas laavulla ja menoksi. Paikoin tosi ikävää tiheää vesakkoa, mutta myös siistiä metsän ja hakkuuaukeiden laitamia, loppumatka työkoneiden metsätietä. Erääseen levennykseen Rintalammen kohdalla teltta pystyyn. Huviksi katsoin minne UKK-reitti menee, kun ei metsätietä enää jatkanut—kääntyi peltoniityn luota umpisuohon! Taidanpa aamulla silti valita tien. Ja teille MH-miehille: HEH-HEH! Täällä ollaan, eikä reitti lopulta mikään järin paha edes ollut!

MA 4.8.2008

Että voikin aamut olla niin samanlaisia! 04 aikoihin aurinko pilkisteli (05 alkoi metsätyökoneiden jylinä), herätessä pilvistä ja koleaa. Eipähän satanut, hyvä niin. Koko matka oli käytännösä maantietä. UKK-polku tupsahti esille Hikkeränvaaran takaa, Laitalan tienhaarassa. Ja lähti sitten takaisin skutsiin noin 2 km ennen minun katsomaani tienhaaraa, noin Kitkan Pirtin nurkilta! (Se oli kiinni, ja muutenkin niin kuolleen näköinen kuin olla saattaa.) En lähtenyt seuraamaan, vaan jatkoin Ollilantielle. Ja tämäkin laavu löytyi! Vettä en viitsinyt Riihilammesta ottaa, kun ympäröivä suo hyllyi liian pahaenteisesti. Otin rannan lähellä olevasta ojasta—kelvatkoon keittovedeksi. Tässä istuessani suklaapatukkaa syöden, ohi ajeli helvetinenkeli skootterillaan. Sain häneltä ihan luvan yöpyä tässä, joten teenpä niin. UKK jatkuu tien päästä kuten uudempi kartta lupaa. Siellä päässä on tiellä pari merkkikeppiä, ja mistään en huomannut polun erkanevan—ehkä tie on siis osa reittiä? Vaikka vanhan kartan mukaan se kiertää mäen ja lammen toiselta puolelta.

TI 5.8.2008

Aamulla 10 aikaan hillanpoimijat herättivät minut autollaan, ihan hyvä niin. Matkalla Viipukseen kadotin UKK:n juuri ennen 5-tietä, eipä juuri haitannut. Parinkymmenen metrin päässä sekin 5-tielle tuli, pienen kinttupoluntyngän kohdalla. Seuraili tietä aikansa ja katosi takaisin skutsiin. Viipuksessa sain hyvin edullisen pienen perusmökin ja saunavuoron, pesin altaallisen nyrkkipyykkiä ja lähdin Rukalle lounastamaan ja kaupoille. Kumpareen K-Extra oli kovin pieni, mutta 5-tien varressa S-Market/ABC oli isompi ja tarjosi jopa pihvejä ja Marinolia. Matkan varrella oli myös toinen K-Market. MISTÄÄN kolmesta ei löytynyt puurotalkkunaa! Kahden kauppakassin kera takas Viipukseen. Kävelee noin tunnin suuntaansa. UKK menee näköjään Viipuksen leirialueen läpi! Muttei helpota minua, jos Valtavaaralle "takakautta" aion. Aurinkoinen ilta. Kohta alkaa saunavuoroni, NAM! Hirvee rakentaminen muuten Rukalla meneillään. Keskustori työn alla, ympärillä pari nostokurkea ja lähiympäristössä nousee uutta mökkikylää oikein tohinalla. Jotenkin vaan "tyhjäkäynnillä" näyttää raflat olevan näin kesällä—auki kyllä, mutta selkeästi mitoitettu isommalle talviselle asiakasjoukolle kuin mitä on näin kesäisin. Ja vähänkö sauna tekikin hyvää! Täällä onkin varsinainen höyryveturi kiukaaksi. Lammen vesi oli kylmää kuten viimeksikin. Siinä kuistilla kuivatellessani näin jonkun saukon tms. lähtevän rannasta vesille, ja yhtäkkiä sukeltavan. Sen koommin sitä ei sitten näkynytkään. Mökille palatessa bongasin vastarannalla joutsenperheen—2 aikuista ja 2 rumaa ankanpoikaa. Taivas on pilvetön ja aika viileää alkaa taas olla.

KE 6.8.2008

Lyhyt matka Viipuksesta Valtavaaran tuvalle otti voimille, kun rinkka oli taas raskas, eikä se kunto OIKEASTI mihinkään ole kasvanut. Väkeä on kuin pipoa—kaksi pariskuntaa makkaranpaistossa Suolammella, Valtavaaralla jatkuvasti kulkijaa, ja vieraskirja täydempi kuin missään. Kodalta sai hyvät puut, vesi oli haettava Valtavaaranlammelta. Ja PERKELE ne on hakanneet kauniista luonnonkalliosta PORTAAT!!! Asfaltoidut (no, hiekoitetut) polut vielä menee, mutta tuo on jo hävytöntä luonnon turmelemista. Välillä aurinko paistaa, välillä ripsii vettä, ja kolea tuuli täällä huipulla. Sateenkaaren päät näkyi äsken kirkkaina kuin mitkä. Kartasta mittailin aikani kuluksi matkoja: Korouoma tienposkesta Lapiosalmen bussipysäkille 28 km, Kirikeskuksesta Riisitunturin yli ja Kitkan poikki Viipukseen 64 km. Aika tarkkaan 100 km yhteensä, jos lisätään Viipuksesta tänne mitä lie 6 km. Kun kamiinaan laittoi tulen, kämppä lämpeni TOSI nopeasti, sepä suuri yllätys... Safkan keitinvesi tulikin kosolti hitaammin.

TO 7.8.2008

Aamulla sain aamuherätyksen Päivikiltä, joka illalla oli kuljeskellut Iidan kanssa tuvan ohi kohti kotaa. Sää näytti hyvältä, joten muuan retkeilijältä polun kuntoa tiedusteltuani läpsyttelin sandaaleissa Rukalle. Pizzaa ja köysirata-laskuränni -kierrosta myöhemmin nautin parit odotellessani Jannea, joka saapuikin hyvissä ajoin ennen 15. Kaupan kautta polulle, Janne rinkan kanssa, minä K-Kaupan muovikassin—ihan hävetti... Jatkettiin Valtavaaranlammelta vielä Suolammelle, minäkin pääsin rinkkaa kantamaan Valtavaaralta eteenpäin. Yö meni rauhallisesti yksin laavulla.

PE 8.8.2008

Päivätaival alkoi vielä kiipeilyllä, mutta sekin meni jo rutiinilla. Runsaasti vastaantulijoita. Lounaslaavu oli tyhjillään kun tultiin, nuotio kyti yhä ja syttyi heittämällä. Safkatessa alkoi kertyä tusinapäinen poppoo ympärille—aika jatkaa matkaa. Loppumatka Porontimajoelle meni tosi joutuin, pari kypsää hillaakin löytyi yhdellä tauolla. PTJ:lla myllytupa oli kalustettu ja kamiinakin oli lisätty, ja pihassa oli myös keittokatos kaasuliesineen! Ja kovasti lössiä. Puolentusinaa retkuetta. Kanjonia katsoessa ja mustikoita lettuja varten poimiessa oli yksi telttakin vielä noussut. Me olimme onneksi varanneet paikkamme laavussa.

LA 9.8.2008

Ensimmäinen retkue lähti leiristä jo tosi varhain, heräsin nuotionsavuun klo 7 tietämillä. Klo 9 oli taas hiljaista, mutta vähitellen alkoi kertyä aamiaistajia. Reitti oli helppokulkuista parin hillasuon kautta Myllykoskelle. Jyrävällä poikettiin välillä ilman rinkkoja. Soppalounaan jälkeen poikettiin Juumassa pullakahvilla, matkalla vastaan tuli uudenkarhean näköinen "Oulanka Base Camp" mökkeineen, kotineen, savusaunoineen, KIIPEILYSEININEEN kaikkineen. Palatessa olutstoppi siellä, ei paha hinta edes. Kallioportilla käytiin vielä ruokahalua edistämässä ennen spagetti-illallista ja valokuvaussessiota jyrkänteen reunalla ja riippusillalla. Pieneen privalooshiin majoittautunut kikattava tyttölaumakin hiljeni sen jälkeen, ja kosken pauhussa nukkui mainiosti.

SU 10.8.2008

Aamulla tytöillä oli peräti sekalainen aamiainen: makaronimykellystä, leipää, lettuja (aika heikko paisto-operaatio) yms... Jätettiin heidät paistelemaan. Taival Kallioportin jälkeen ei ollut niin paha kuin oli peloteltu ja minäkin muistelin, mutta silti chili con carne maistui aikaisena lounaana ensimmäisellä laavulla Kitkan varrella. Jussinkämppä löytyi yhden pariskunnan asuttamana (heillä oli TELTTA laverilla pystyssä—kuivumassakohan?). He nukahtivat aikaisin, me valokuvasimme auringonlaskua vielä pitkään nuotion äärellä. Jannen kuorsaamisen alettua kuului epätoivon ääniä tuvan toiselta puolen.

MA 11.8.2008

Aamulla toinen saksalaisista alkoi heti posmottaa kamerasta, kun astuin ulos kämpästä. Puuvajan luona oli nääs poro, vautsi. Päivämatka oli helppoa ja kevyttä, hyväkuntoista polkua. Lounaspaikalla muuan pitkäpartainen mies turinoi retkistään Lapissa, bongaili siellä lentokoneen hylkyjä sodan ajoilta. Uusi Ansakämppä löytyi oikealta paikaltaan, ja on identtinen Jussinkämpän kanssa. Sinne tuli meidän lisäksi pari muuta porukkaa, mm. päivällä vastaan tullut saksalaislauma koiransa kanssa. Uimassa käydessämme meitä kyttäsi toinen saksalaispariskunta kameroineen, jotka kolmas kohta poimi matkaansa kanootilla. Turistimutka on kämpän upea biitsi nimeltään. Käytiin katsomassa vanhaa kämppää: Vain savupiippu ja kivijalka jäljellä, nuotiopaikka tallessa ja kaipa puuhuoltokin yhä pelaa. (Kamera [5] alkaa varoitella akuista.)

TI 12.8.2008

Taas kiireisimmät kolistelivat aamulla matkaan ennen 7:ää. Klo 0930 harva oli enää asemissa. Yöllä oli satanut ihan tosissaan ja kastellut nuotiopuut—mikä ei niitä paljoa entisestään huonontanut, tuoretta JA pintamärkää riukua helvetti. Mutta puurot silti nuotiolla, ja suunta Kiutakönkäälle. Pikainen lounas vaihteeksi Trangialla, ja könkäälle kuvaamaan. Luontokeskuksessa ei kauan viihdytty, mutta leirintäalueella maistui ölppä ja saatiin saunakin buukattua. Sauna tosin, niin viehättävän metsäpolun päässä kuin se piktoreski turvekattoinen laitos onkin, lienee sähkösauna. Kelvannee silti tähän hätään. Sitä odotellessa kierreltiin lähilampea osin "lasten luontopolkua" pitkin, jonka varrella oli varsin erikoisia majapaikkoja.

KE 13.8.2008

Leirintäalueelta Taivalkönkäälle. Sää oli vielä ihan hyvä, ja punkkapaikat merkattuamme lähdettiin kamerakiertueelle. Ensimmäisen (Rukan suunalta) kosken takaa löytyi vanhat lahot portaat kosken kupeeseen aivan upealle paikalle, jossa "filmiä" paloi. Kämpän ympäristöt ja veneenkiskontareitti täynnä punaviinimarjaa, kerättiin niitä pari pussillista, hyvää ekströmin seassa! Sitten kokatessa alkoi sataa, ja se äityi kaatamaan niin että viskit juotiinkin sisällä eikä siellä 1-koskella.

TO 14.8.2008

Aamulla oli taas poutaa. Lyhyt pökäisy Puikkokämpälle, josta läheisen joenuoman jyrkänteitä ihmettelemään (hillasuon kautta, toki). Sitten lounasta hirmu tuulessa, joka katkoi läheltä puitakin! Loppumatka Ristikalliolle, ja taas paloi filmiä.

PE 15.8.2008

Aamukahvin, kevyen lounaan ja kämpän perussiivouksen jälkeen lähdettiin kohti maantietä. Kohta alkoi jo sataa, ja minulla vain goretakki. Pitelin toisella kädellä kameraa sen sisällä suojassa; näytin varmaan asetta pitelevältä henkivartijalta Jannen perässä. Aventojoen tulipaikalla halkokatoksessa lyhyt tauko, sade jatkuu. Perillä poutaantui hetkeksi, tehtiin kuusen alle penkki, sieltä seurattiin kun väkeä saapui sateeseen Karhunkierrosbussilla. Lopulta sade lakkasi, vähän ennen Jannen taksin tuloa. Itse hipsin kämpälle ja jatkoin takaisin Taivalkönkäälle, jossa ulkkarit jo polttivat kamiinaa ja tilaa löytyi yläkerrasta. Kuulemma maanantaille asti on aurinkoista.

LA 16.8.2008

Uusille reiteille auringon paistaessa. Tullaan jo Lappiin ja Sallan kuntaan. Savilammen kämppä on hieno: vanha kämppä, jossa kuisti, 2+1 ja 2 laverit pöydän ympärillä, ja 2 kpl noin 3-5 hengen huoneita! Joki solisee vieressä, ja pistoreitti ja 6 km päiväkävelyreitti vievät Oulangan kanjonin maisemiin. Päiväreitiltä palatessani oli nuotiolla yksi reitillä tapaamani porukka. Minä siihen teetä keittämään, tarjosivat ylimääräisen kalkkunamakkaran (kuiva kuin mikä) ja tuputtamalla tyrkyttivät sinappia. Muonainventaario pitäisi taas tehdä Hautajärveä varten.

SU 17.8.2008

Aaaaaikainen herätys (no, heräsin itse vähän yli 8), kylmää lettua + teetä naamaan ja polun päälle, jotta ehtii Hautajärvelle ennen 16 jolloin Kaamosvalinta menee kiinni. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Eilinen pariskunta ei ollut enää laavullaan—ohitin heidät sen jälkeen. Olivat nukkuneet makoisasti heinäladossa! Rupakivi oli ihan cool. Muuta nähtävää ei sitten ollutkaan, mitä nyt ihan nättiä jokivartta ja soita. Luontotalolle ehdin ajoissa, lähi mökkikylä oli viikoiksi eteenpäin jo täynnä, ja toinen kylä jossain 5 km päässä. Niinpä kävin piktoreskissa kyläkaupassa ja heitin sitten teltan pystyyn luontotalon taakse. Saunaa ei sit saanu. Mutta kännykän sain ladattua, ja infoa majoituksesta Naruskan lähellä. Retkeilymajassa olisi sauna, taitaa jäädä telttailualue siellä väliin. Kylällä ei ole mitään nähtävää, joten haahuilin aikani pieniä metsäteitä, bongasin huomisen UKK-lähtöpolun, ja palasin sitten leiriin nuotiolle, safkalle ja kaljalle. Illalla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (hmm, deja vu...). Kamera näyttää enimmäkseen täyttä akkua, kortti vaihtui. Matkaa Viipuksesta Hautajärvelle on kartan mukaan kertynyt 92 km. Yhteensä 183 km rinkan kanssa tähän asti. Luvattoman vähän, ainakin kitattuun kaljamäärään verrattuna...

MA 18.8.2008

Aamulla heräsin saksan pajatukseen, mutta se meni ohi. Leipää ja maitoa aamupalaksi, luontokeskuksesta kahvit ja kaupoille. Aika suppea valikoima K-Extrassakin [6], mutta olennaisimmat sain. Teetä vaan ei kummassakaan ollut 25-paketteina, vain 50 (paitsi ruusunmarja- ym.) mutta kyllä näillä Sallaan asti pärjännee. Sitten polun päälle. Alkumatka oli merkattu harmillisen matalin punapäisin seipäin, joita pahimmissa vatukoissa oli kovin harvassa. Apuna siellä täällä punaisia muovinauhoja. Yhdessä välissä ei seuraavia näkynyt, ja jokin keltainen muovinauhapolku lähti viemään minua harhaan. Ensimmäiselle tunturille noustessa vaihtuivat puihin naulattuihin punaisiin vanerilätkiin, joita kelpasi jo seurata. Tervalammin kota oli viitoitettu jo 0.5 km etukäteen. Hieno kota ja helkutin hyvät puut! Asiallinen kirveskin. Siellä soppalounas ja matka jatkui. Siihen asti oli ehtinyt sataa ehkä tunnin, nyt oli jo poutaa loppumatka Konttilammelle. Puut lähinnä sahapintoja, mutta kuivia, ja kaikki muu OK. Yhdellä kodan seinuspenkeistä oli lätäkkö. Vieraskirja alkaa -99. Tervalammin kota oli rakennettu -04, mutta aika hiljaista sielläkin. Matkassa pantiin eilisestä paremmaksi: 18 km! Tätä vauhtia Sallaan ehtii yhdessä hujauksessa! PS: Yöllä sataa paukutti, ja aamulla näitä lätäköitä oli useita, ja toinen villasukka märkä!

TI 19.8.2008

Pilvinen, sateleva päivä. Alkumatka ilman sadekampetta, Palotunturin kodalla hatunkuivattelunuotio ja taktiikan vaihto. Soidensuojelualueen lintutorni oli aika huolestuttavan näköinen, mutta eivät askelmat sentään nitisseet kivetessäni. Umpisateessa tosin. Komia oli suo kuitenkin. Ja parilla muulla suolla oli aika tiiviissä hilloja! Suksenpaistamalammin laavu vuoti, kuten Riisinkin laavut: ei tervahuopaa välissä. Tentulla sopat ja eespäin Aihkipetsin päivätuvalle, joka oli meko hulppea: 2 pöytää, kaaasuhella, kamiina, pikku laverit kahdelle ja tilaa vaikka tanssit järjestäisi. Jäin sitten yöksi, kun tämä ei näyttänyt vuotavan, mitä nyt keskellä huonetta kamiinan piipun juuressa oli lätäkkö! VK alkaa 2001. 5-12.8. ollut jonkinlaista eloa, mutta muuten rauhaisan oloinen paikka. Mutta kevättalvella hiihtäjiä sivutolkulla! Taidetaan koneilla pitää hyvää latuverkostoa täällä. (Palotunturin kodan VK:ssa joku huru-ukko jorisi vapisevalla käsialallaan sivutolkulla elävänsä pelkällä vedellä, yöpyvänsä 3 vrk—jos olisi MANDARIINEJA, riittäisi 1 vrk latautumiseen! C-vitamiini ja C-duuri kun käyvät käsi kädessä, tjsp. Samaa jorinaa oli Konttilammen kirjasta saksittu nippu sivuja pois.) Pähkäilyä missä seuraavat 2 yötä sitten, että pe-aamuna ehtii varhain Sallaan.

KE 20.8.2008

Aamulla oli kaikkialla sankka sumu. Sadekamppeissa lähdin talsimaan, tosin takin vähensin melko pian pois kun ei kuitenkaan satanut—korkeintaan ripsi satunnaisesti. Ruuhitunturin polku oli näkyvästi viitoitettu missä se irtosi UKK:lta, mutta merkitty heikohkosti vanhoilla sinisillä pollilla. Polku oli kuitenkin vahva, joten ei mitään ongelmaa seurata. Ruuhin huipulla näkötornista ei sumussa näkynyt mitään. Kohta tuli vastaan talvikahvilakompleksi, joka nyt kesällä oli kiinni. Lounaslaavua ei näkyyt, varmaan jokin latu olisi sinne vienyt, joten jatkoin Hangasjärven laavulle. Kesäpolku oli merkitty matalin punapäisin tapein, jotka eivät varmasti hangen alta pääse hämäämään hiihtajiä. Jotain soisevaa latupohjaa koko matka, vähän tylsää tarpoa, mutta menettelee. Sitten varmaan missasin polunhaaran, kun tien ylitettyäni tuli eteen Hangasjärven päässä oleva slurp-slurp suo. Sitä sitten varoen ylittämään. Laavu näkyi jo, kun oikealta päin tuli jostain pitkokset, jotka olisivat ylittäneet koko suon. Perkele. Laavu on puolikotamainen uuslaavu, mutta ainakin normaalilla säällä (tuulella) asuttava myös sateella, ja näyttää vesitiiviiltä pikikattoineen. Eikä ole vesikaton läpi turhia rakenteita Kylmäluoman tapaan [7]! Nuotiossa oli vielä kekäleet, joten lounasnuotio syttyi pian. Yksi pariskunta käveli kohta ohi, kai heidän nuotionjämänsä. Safkottuani kävelin 2.5 km Sallatunturille ihmettelemään, mutta näin matalalla pilvikatolla ei ollut ideaa lähteä huiputtamaan. Pari ölppää putiikista ja takas leiriin. Infossa lupasivat torstaiksi kunnon sadetta, perjantaiksi kuuroja/aurinkoa, viikonlopuksi kai taas sadetta mutta alkuviikko ehkä siedettävämpää. Naruskan retkeilymaja on auki, ja lupasivat jopa hakea Kotalasta mihin bussi tuo, jos soitan uudelleen lähtiessäni Sallasta. (Vieläkin kamera on välillä väläytellyt täyden akun symbolia.) PS: Matkalla, Ruuhitunturin polun kääntyessä, poikkesin ilman rinkkaa Siskellammille katsomaan kotaa. Kota se oli, ja siisti sellainen, vaikka polulla kyltit puhuivat laavusta. Onko trendi nyt sitten korvata vuotavat laavut kodilla? Hope not!

TO 21.8.2008

Aamulla jotkin röyhkeät linnut, ei kuitenkaan kuukkelit, ryysäsivät pihapiirissä ja jopa sisään laavuuni. Sateesta ei merkkiäkään, mutta pilvistä. Aamiainen notskilla ja menoksi kirkastuvassa säässä. Sallatunturilla oli jo niin hyvä ilma, että huipullahan sitä piti käydä. Sallan lomamajoista sain kiinni vain vastaajan, ja Kotus/Pulkka ei infon mukaan ole aktiivinen. Neuvoivat hotelli Takkavalkean ihan Sallan keskustassa, josta buukkasin huoneen omalla saunalla 75 eur. Onnenkirpussa kävin lounaalla ja latureittiä pitkin Sallaan. Ensimmäinen laavu puron rannalla oli samanlainen uuslaavu, ja toisellekin oli viitat—en kuitenkaan käynyt siellä. Sallassa ensin hotellille ja suihkuun, sitten nyrkkipyykille ja kamppeet kuivumaan saunaan, ja itse kaupoille ja sitten syömään. Onpa PIENI paikka, mutta putiikkia riittää—huonekaluliike (Asko?), kodinkone- (Tekniset?), kirppis, kolme ruokakauppaa (K, S ja Siwa), ATK-liike ja paljon muuta pikku erikoisliikettä. Ei Äteritsibaaria ainakaan näy missään, ja rafloja on muutenkin aika vähän: oma hotelli, LAS:n rafla, snägäri ja pizzeria. Erikoista väkeä täällä: pizzalla ollessani sisään poikkesi hemmo, jolta olin aiemmin kysynyt tietä Takkavalkeaan, vain varmistaakseen että olinhan löytänyt perille!

PE 22.8.2008

Erittäin kaunis, aurinkoinen sadepäivä tämäkin. Hotellin emäntä antoi minulle alennuskortin hotelleihinsa (Kelloselälläköhän se toinen oli) [8] ja kertoi Latvajärven eteläpäässä olevan heidän kämppänsä, johon neuvovat tarvittaessa avaimen paikan. Pikkubussilla ajelin koululaisten seurana Naruskan tienhaaraan, missä retkeilymajan emäntä oli jo vastassa. Satunnaisia kävijöitä on kuulemma ollut, ja muutaman viikon päästä paikka on täynnä Steiner-koululaisia. Ihan kiva paikka vanhassa koulurakennuksessa, ja isäntäväki tiesi antaa paljon hyödyllisiä vinkkejä tulevalle matkalle. Olympiakisailut pyörivät televisiossa. (Palatakseni Sallaan, Sallan Autotarvikeliike oli veikeä paikka: Hyllyriveittäin toki kaikkea varaosaa, mutta myös ihan kaikkea muuta sekatavaraa, porontaljoista kumiteräsaappaisiin! Minut sinne houkutteli ikkunassa ollut mainos: "Juhon matoja" joita sainkin vielä rasiallisen edulliseen hintaan.) Minulle esiteltiin oma pikku huone, jossa kerrossänky. Illalla pannaan sauna lämpiämään. Pihalla omissa aitauksissaan kaksi samannäköistä liki punaturkkista koiraa, joista toinen hyppii ja pomppii ja yrittää tulla aidansilmistä läpi, kun taas toinen sen kun seistä toljottaa, mutta suuttuu jos meinaan lakata rapsuttamasta! Isäntäväki otti minut ihan omaan ruokapöytäänsä illalliselle (omatekoista pizzaa, ja tolkuttoman hyvää!). Saunaan pääsin/jouduin kuitenkin yksin, samapa tuo. Kaikkialla oli isännän laatimia toimintaohjeita koskien mm. saunomista ja tupakointia. Aika lailla irvi hampaassa laadittuja varmaan, mutta entä jos olisi uskaltanut mennä testaamaan... Illalla alkoi sataa paukuttaa, ja samalla häipyi Thorin signaali juuri aussi-Hookerin hypätessä seivästä.

LA 23.8.2008

Sade jatkui yhä aamullakin. emäntä tarjoutui heittämään minut Siekakosken sillalle asti, mihin oli itse menossa sieneen. Siitä taapersin sateeseen. Polulla sain melkein kahlata vastavirtaan, sikäli paljon vettä oli liikkeellä. Ja ihan ok niin, koska Karhutunturilla EI, OLE, VETTÄ, PISTE. Keittovedet keräsin sitten lätäköistä, ja Kitkan taipaleella Riihilammen rannan suo-oja alkoi vaikuttaa luksukselta! Eikä muuten uskoisi, miten pian lätäkkö kutistuu sateen tauotessa! Kota toki vuotaa, pakko se on uskoa että kaikki niin tekevät. Mutta kuivaakin penkkiä löytyy. Polttopuut ovat liiteristä melkein loppu, ja ulkona sateessa lojuu isoja halkoja—perkele. Nojaavat johonkin kiviröykkiöön—kuin kiuas, muttei vaikuta ontolta eikä täällä ilman vettä voisikaan saunoa. Liiterin pohjapuruja tonkimalla löytyi jotain kuivaa klapia. Syötyäni rieskaa, jonka piti olla retkeilymajasafkaani, hipsin sateen vähän hellittäessä tunturin huipulle. Sinne menee sähkölinja! Ja linkkiasemahan sieltä löytyikin, paksu korkea radomi—mitä pitänee sisällään?—ja kenkätukiasemia. Ilmankos oli alhaalla kodallakin 4 palkkia! Ja liekö meteorologinenkin asema, jokin härpäke osoitti taivaalle eikä lähellekään geoa. Ja vielä oli toinen matalampi radomi, kuin tähtitorni. Mikä lienee. Vanhan kolmiomittaustornin jämät sotkevat huippua, ja kalliosta löytyi se pulttikin. Maisemia ei näy. Juuri huipulle noustessani kamera alkoi VILKUTTAA vajaan akun symbolia, muttei onneksi loppunut vielä. Hautajärvltä Sallaan näkyy olleen 52 km, yhteensä 236 km.

SU 24.8.2008

Sääennuste piti paikkansa: aamulla lakkasi satamasta. Kannatti nukkua tunti pidempään. Puiden vähyyden vuoksi lämmitin vanhan teen tenulla ja vedin leipää aamiaiseksi. Vähän takapakkia eilistä polkua, ja tielle päin. Tiellä polku jatkuukin metsään/suohon, mutta menin itse kuitenkin tietä pitkin. Matkalla Haltin kodalle tapasin poron tms. raatoja metsässä—karhunsyöttejäkö? Haltilla lounas. Avokattolaavu, hyvin valoisa sisältä. Pidempi matka nyt Pystykosken laavulle olikin raskaampi: runsaat sateet olivat muuttaneet hakkuuaukean järveksi, joka virtasi polun poikki ja pitkokset olivat päreinä. Aikani rämmittyäni ja loikittuani lähdin kiertämään koko hakkuuaukeaa. Ja seuraavalla karttaan merkityllä purolla ei pitkoksista ollut jälkeäkään, ja viereinen moottorikelkkasilta piti ensin käydä koekävelemässä ilman kamoja. Niiden jälkeen ei huvittanut kahlausyritys minulle neuvotusta paikasta, vaan kävelin suosiolla sillalle—joka ei sitten ole auton mentävä! Sen kupeessa oli "Suoltijoen eräkämppä"—VT, jonka pihassa myös laavu ja kammi yms... Ja heppu tekemässä halkoja. Kertoi joessa olevan vettä enemmän kuin kevättulvissa! Loppumatka Pystykoskelle oli verraten helppoa. Avokattokota tämäkin, mutta laverit NÄYTTÄVÄT pääosin kuivilta, ja hyvää puuta ja kirves on—lettuja paistamaan siis! Haltin ja Pystykosken VK:t alkoivat molemmat -93.

MA 25.8.2008

Helpompi ja lyhyempi päivätaival otti sekin kummasti jaloille. Lounas tulentekopaikalla, joka olikin katettu! VK siellä myös, on katoksessa yövyttykin. Joku kertoi ettei Tuntsan Pubista saanut venekuljetusta, mutta että joen jostain leveästä kohdasta kahlaisi yli vaikka autolla. Miten lie nyt... Ministerikota on kuten kaksi aiempaakin, pienen lätäkön rannalla josta juuri saa saappailla kahlaamalla vettä. Joki >0.5 km päässä joka suuntaan. Mikä järki tässä muka? Mutta siisti kota ja hyvät puut. Yritin matkalla käydä kalalla Taviselällä, mutta ranta oli umpikaislaa liian pitkälle [9]. Vastarannalla oli jokin mökki (ei kartassa) ja siellä äijiä tulossa veneillä vesille. Ja Ylemmän Suoltijoen paikkeilla polku kulki ihan jonkun mökkikylän läpikin. Täysin autiota kyllä juuri nyt. Ministerikodan keittohärveli on muuten ehjä, vaikkakin umpiruosteessa. Hassu vekotus. Etäältä (autotieltä?) kuuluu välillä raskaan teollisuuden yrmettä.

TI 26.8.2008

Tasan kalenterikuukausi siitä, kun aloin matkaan Koivukönkäältä! Matka Ministerikodalta Naruskan Tammille ja sieltä UKK:n erkanemishaaraan oli yllätyksetön. Poikkesin ilman rinkkaa Tuntsan Pubilla, joka oli vähän sekalaisen oloinen pihapiiri majoitustiloineen (niin luulen), saunoineen yms. Respa ja itse Pubi oli viihtyisä joskaan ei mitenkään erityisen tunnelmallinen. Lämmintä ruokaa ei tänään ollut tarjolla, joten tyydyin muutamaan voileipään ja olueen. Isäntä jutteli tulvivasta joesta, kuinkas muuten. Yli ei pääse. Kysyi myös, olenko eksyksissä. Radion säätiedotus lupasi huomiselle yksittäisiä sadekuuroja. Ei kuulosta pahalta. Kävelin Aitatsivaaran tulipaikalle. Valtaosa matkasta metsäautotien oloista kelkka/mönkijäreittiä, välillä hakkuuaukeiden poikki, joita on viime päivinä ollut vähän turhankin kanssa. Tulipaikka on suoniityn laidalla puron varressa ilman muita palveluita kuin nuotiorinki ja penkit. Kuusen alla muka suojassa on kaksi pölkynpuolikasta ja kasa kakkoskolmostolppia, mitä lie ylijääneitä reittimerkkejä. Keräsin rinteestä kelo-oksia ja hajotin pari juurakkoa (kirves oli kuitenkin), eiköhän näillä tervaksilla yksi ilta selvitä. Tarpeeksi hyvää telttapaikkaa sai hakea rinteestä jonkin matkaa, joten puron solina ei, pläääh, kuulu. Toivottavasti teltta vielä löytyy sieltä illan hämärtyessä. (Kamerasta loppui akut Tammilla. Permutointi ei auttanut; symmetrisesti ovat loppuneet.)

KE 27.8.2008

Yöllä kuu näyttäytyi pilvien raosta, mutta aamulla heräsin kuitenkin sateen ropinaan. 10 jälkeen se kuitenkin loppui, joten duunasin aamiaisen tenulla (jälleen puita säästellen) ja hipsin tieheni. Vaarinkehuma (eli Vuotso ja Sorsa tms.) oli pramea paikka saunoineen, ekopisteineen, kaikkineen. Mutta lukittu ja autio. Hienolla paikalla kyllä tunturien välissä. Vaan vieläpä hienommalla oli Sorsakota. Uudempaa sukupolvea ja tiiviltä näyttävällä katolla. Polulta vaan ei viitoitettu kodalle, onneksi olin huomannut sen. Peevelin hyvät polttopuut. Tunturipuro solisee vierestä, pesin siinä varpaani. Varokaa siellä alajuoksulla! Vähän viluisa ja vetämätön olo, mutta Sorsalle piti silti kiivetä. Pilvipeitekin alkaa rakoilla. Radiolinjalla täydet palkit, myös Sonera, FI2G (?) ja Megafone (!) löytyy. Toisella puolella Sorsaa erottuu varmaan rajavyöhyke, varsinaista rajaa en tunnistanut. Paluumatkalla löytyi vielä mahdottomasti hyviä kypsiä hilloja tunturin rinteestä! Kevyt illallinen, puoli buraania naamaan ja kohta voisikin panna maate. Ei muuten yhtään pöllömpää tuo sitruunatee iltateenä, mutta sitä pitää holvata 3 pussia pakilliseen. Vieraskirja puuttuu, on tyytyminen omaan lukemiseen. Hyvä ettei ole muita, nuo saappaat nimittäin löyhkäävät.

TO 28.8.2008

Peevelin kylmä aamu, eikä kukaan tullut laittamaan minulle aamutulia. Kunhan punkan pohjalta ylös pääsin, 20 km Kuskoivalle (Nuoluskurun kota) meni kevyesti. Lounaat tein Takkaselän VT:lla, joka oli paljon Vaarinkehumaa maltillisempi lafka. Aurinkopaneeli kyllä sielläkin. Polku ei ollut ihan karttaan merkitty, vaan kulki huippujen kautta. Vähän itse oioin. Kuskoivan huipulla kävin pari km ennen kotaa (siellä polku ei käynyt huipun kautta). Olihan siinä näkymää. Paloalue ei kyllä ollut yhtä aukea kuin olin kuvitellut. Kota näkyi jo etäältä, sen luona kävi punainen paku pikaisesti kääntymässä. Millä lie asialla. Kodassa oli kolme rinkkaa. Vieraskirja ei vielä tiennyt, kenen. Puita hakatessani yksi kolmesta, vanhempi nainen, tuli tervehtimään, ja kysyi, olenko minä se vaeltaja joka on jo kuukauden ollut reissussa!!! Naruskan majan emännän kanssa oli jutellut. Hän oli vienyt porukan takaisin autolleen edellisen vaellussegmenttinsä päätteeksi. Kohta tulivat muut, mies ja nainen, ja illalla ihan kaikki paistoivat lettuja (nuo muut tosin tenutrangialla, ylläri että teho riittää). Vettä sai helposti missä lähdepuro alitti tien, ja puut olivat hyviä.

PE 29.8.2008

Tänä aamuna sain aamunuotion ennen pussista kömpimistä. Muut olivat autollaan pois lähdössä kun minä lähdin kurua katsomaan. Sitten lyhyt pökäisy Tuntsaan. Paloalueet voisivat valtaosin olla nuorta talousmetsää, mitä nyt vähän sekalaista ja kusten kylvettyä. Annas kun huomenna vertaa erämaaosan puustoon. Juntteriojan ("Räntselmän") tulentekopaikka näytti asialliselta, muttei mitään katosta—eipä luvattukaan. Puita oli liiterissä toisin kuin pari iltaa sitten! Ilman rinkkaa bongasin keittokatoksetn, johon päätin jäädä yöksi, ja jammailin sitten Tuntsan "kylän" läpi, ja se oli ihan autio. Jatkoin ensimmäislle tulipaikalle asti, ja vastaan tuli auto—joku muukin täällä siis. Hyvä tulipaikka tämäkin, ilman katosta, mutta upea uimapaikka! (En käynyt.) Laavulle asti en mennyt, mutta mihin hittoon tuo puhelinlinja menee, kun ei siellä OLE MITÄÄN! Palatessa vastaan tuli asuntoauto D-kilvin. Olin juuri saanut nuotion käyntiin, kun sama asuntoauto tulee pihaan ja ukko kysyy, saako täällä yöpyä. Annoin luvan. Ukko ylättyi, kun osasin saksaa. Minä yllätyin, kun ukko tunnisti mongerrukseni saksaksi. Safkan jälkeen lähdin rämpimään suon poikki jokivartta pitkin kohti pohjoisessa olevaa laavua (Piimäjotain, -suo ehkä?). Kaamean märkää mutta kuljettavissa. Suon jälkeen siistiä kangasta polkuineen. Sieltä kohta häämöttääkin... PARAKKI umpimetsässä. Ikkunasta näkyi sänky, kattila, 15v vanha Apu-lehti ja jokin työsuojelupiirin määräys. WTF, modernin erakko-Eemelin tupa? Ovi oli ulkoa teljetty, mutten silti sisään arvannut mennä. Sitten kohta näkyi jo asuntovaunu, paku, aggregaatti putputtamassa ja kaksi äijää. Kertoivat olevansa onkireissulla. Tarjosivat paukun bulgarialaista pontikkaa. Ei pahaa, mutta röyhtäykset haisevat. Laavu oli siitä vähän eteenpäin, siisti uuslaavu hyvin palveluin. Kelpaisi yöpyä jos olisi lähempänä. Palasin leiriini tietä myöten. Koska nytkään ei pitänyt äijien mukaan tihkusataa (se loppuikin illemmalla) ja huomenna ennustettiin kirkkaampaa, jään tulipaikalle. Saksalaiset kyhjöttävät asuntoautossaan. Ensimmäinen kotona piripintaan täytetty offipullo tyhjeni.

LA 30.8.2008

Tihkutti kuitenkin yöllä vettä, mutta siinähän tihkutti. Makuupussihan siinä vain kastui, mutta kämppäyö edessä. Aamulla oli kiva, että oli tehnyt valmiit puut ja sytöt. Saksalaiset, lähtöä tehdessään, poikkesivat pajattamaan. Moittivat keski-Euroopan ihmispaljouden jengejä, mafiaa ja koiranpaskoja, sekä Norjan vuonojen autonraatoja ja jääkaappeja. Olivat kuulemma käyneet Auttikönkäällä, ja eukko oli ihmeissään kun sanoin kävelleeni siitä läheltä Koivukönkäältä Tuntsaan. Pari muutakin autoa ajeli aamusella ohi (ja puolilta öin oli yksi huristanut myös, who the fsck?). Päivän taival ei ollut ihmeellisempi, aurinkokin välistä paisteli, välillä joku vesikuuro, ja Murhahaaran kämppä löytyi. Aika tilava, 8 hlöä ainakin eikä tee edes tiukkaa. Safkat tein ennen kuin kaksi vaeltajaa + dogi saapuivat (Tuntsasta) ja kohta 3 lisää (Pirunkirkon suunnalta)—oikein tungos! Ne 3 pystyttivät teltan itselleen. Kämppä on jo kuin sauna, ja stuffit kuivana. Tämä 3 hlön poppoo oli myös ollut Naruskan emännän kyydittävänä, ja vieläkin hän oli juoruillut pitkästä nuoresta POIKAMIEHESTÄ kuukauden ajan reissussa! Jestas... VK:ssa moni puhuu Vilpolan porokämpästä jossain tämän ja Härän lähistöllä, kartta ei moista tunne. Ja se laavu varmaan oli PiimäKURUN laavu. Kuultua: "On niin pimee ettei nää ees kumpi on oikee ja kumpi vasen!" (ilmeisesti kuitenkin alunperin viitaten kenkiin...)

SU 31.8.2008

Lyhyt matka Härkätunturille vuoroin aurinkoisessa, vuoroin vesikuuroisessa pilvipoudassa. Matkalla poikkesin Viitoselle. Kämppä on varsinainen hotelli, ja sauna on hyvä kans. Puut aivan priimaa. Ei ketään muita paikalla. VK:ssa joku kertoo Vilpolan olevan 3601,74E 7508,38N eli jossain poroaidan lähellä tästä etelään—sopisi kuvioon. Kuulemma 200 m poroaidasta, kivikon reunassa [10]. Tänään muuten sateli märkää lunta hetken ajan. Ei kuitenkaan maa edes tullut valkoiseksi. Yöllä räntää tuli lisää.

MA 1.9.2008

Syyskuu. Uskomatonta. Oli HEINÄKUU kun lähdin reissuun. Siivottuani kämpän ja saunan yritin soitella Tulppioon mökin varatakseni. Ei toivoakaan. Vilautti Radiolinja nolla (0) tolppaa, sitten ei mitään. Lähdin patikoimaan. Noin kilometrin päässä, ennen kuin polku lähti laskeutumaan, yritin uudelleen: täydet kentät! Sain buukattua mökin, taksille en vielä soittanut. Loppumatka ei ollut mitenkään poikkeavaa, paitsi tunti ennen Tulppiota alkoi sataa lunta—oikeasti, ja sakeasti. Maa oli valkoinen, lunta tuli noin tuuman verran. Sitten paistoi aurinko ja luonto oli taas peevelin kaunis! Kamera vaan just nyt alkoi temppuilla—vettynyt viimeinkin? Kuvien katselu meni "pikakelauksella", ISO-namiska ei reagoi, valotusajat jotain aivan pölhöä (5 sek luokkaa). Oh well, pari hienoa kuvaa ehti lumesta jo saada. Kuivukoon ja lämmetköön rakkine mökissä. Tulppion mökkikylä a.k.a. Tulppion Tisko (a.k.a. Tulppio noin muutenkin, kuulemma) on melkoisen ISO! Pihassa myös patarumpumasto, ja kylän perällä se samperin veturi. Saaneeko tällä kameralla siitä vielä kuvaa... Puro/joki kulkee ohitse, rannassa sauna (itse tyydyin pelkkään suihkuun, kun juuri saunoin erämaassa—voisiko sen kanssa enää kilpailla?). Radiolinja 2-3 palkkia, sovin treffit Korvatunturin Taxin kanssa noin klo 14 +/-. Kohta voisi mennä raflaan SYÖMÄÄN (auki 2130 asti, safkatilaukset miel. viim. tuntia ennen). Ulkona sataa. Vapautin viimeiset Anssin madoista (kyllä, niitä on vielä elossa ja virkeänä!). Oiskohan täällä ketään kalamiestä, joka ottaisi nuo Sallalaiset Juhan madot? Mökissä on, btw, ihan jääkaappi ja kaasuliesi. En taida tarvita tänä iltana. Noin 120 km Tulppioon sieltä, mihin Naruskan majan emäntä minut heitti. Yhteensä vain 356 km??? Onhan se keskimäärin 10 km/päivä, mutta silti kuulostaa kovin lyhyeltä yli 5 vk reissuksi. Enemmältä silti tuntui ja vyö on kyllä väljentynyt ainakin yhden reiän verran (jota reikää ei tosin ole, joten olkoon löysällä). Mutta loma se on, joka ratkaisee, 5 vk metsässä on 5 vk metsässä, hitot kilometreistä! :) Nyt oluelle. Kamera, lämmettyään aikansa, kusee kuten ennenkin. akkukahva irti ja lämmitellään lisää: Nyt ilman kahvaa kaikki ok. Jätetään irti vielä aamuun asti ja kokeillaan sitten kahvan kanssa. Perkele pitäs olla 1D.

TI 2.9.2008

Kamera näytti toimivan OK, muttei sittenkään. Akkukahvan säätörulla luulee pikakelaavansa yhteen suuntaan (Av:llä aukkoa, Tv:llä aikaa tappiasentoon) oli kahvan ON/OFF kummin päin vaan. Pelkkä kamera on OK. Postitaksia odotellessa paikan emäntä kävi pelottelemassa, että kiire tulee. Samaa mieltä oli kuski, saapuessaan noin 14:45. Ensin Ainijärven rajavartioasemalla käytiin viemässä postit ja hakemassa Värriössä viikon gradututkimustaan tekemässä ollut tyttö, sitten Savukosken suuntaan. Mitenkään ei olisi ehditty 16:00 bussiin, mutta aikataulu oli muuttunut, ja se lähtikin 16:35, johon ei tullut edes kiire. Se oli Kemijärvellä 18:25, junalipun ostettuani ehdin käymään vielä kaupassakin. Nyt istun turvallisesti junassa, joten on se nyt oikeasti ohi, se lomavaellus. Ollapa junassa karttoja tai netti, voisi alkaa suunnitella ensi kesää.